Nukuin tiistai- aamu kahdeksasta keskiviikko aamuun, n klo. 10. (Hups.26h) Lihakset jumissa ja suonet tukossa. Kävin tapaamassa uutta psykologiani, joka vaikutti niin ymmärtävälle, että se alkoi melkein ärsyttää. En saa kuulemma pitää itseäni laiskana, koska minulla on sairaus nimeltä yleistynyt ahdistus- ja masennushäiriö.
Olen menossa tänään kotia viettämään joulua. En tiedä mitä tulee tapahtumaan. Joulufiilistä ei ole, eikä mulla ole edes kellekään lahjaa, koska 1. olen laiska 2. en jaksa 3. hukkasin taas lompakkoni - ja rahani sen mukana. Kerkesihän mulla toi pankkikortti ollakin kuukauden, ennen kuin se lähti jonnekin pakomatkalle.
Maanantaina koulussa opettajan kanssa mietittiin sitä, kuinka minulla oli 253h poissaoloja. Nättiä, mutta minkäs vittu minä sille voin, että ollut niin paskana ja kykenemätön menemään kouluun. Onneksi alkoi joululoma.
Opettaja kertoi myös viimeksi, kun oli lähettänyt minut kuraattorille, epäilleen minun olleen silloin humalassa, kun kävin niin hitaalla ja haisin vanhalle viinalle. ---- Opettaja ei selkeästi ole nähnyt minua humalassa, vetosin, että lääkkeistä se johtuu. Ihan tosiaan en ole koulussa ollut humalassa, on mulla parempiakin paikkoja kaljaa vetää. (Yksin neljän seinän sisällä omassa kämpässäni)
Koulusta tullessa oli ihan hyvä fiilis ja laitoin vähän kämppääkin kuntoon, mutta sitten se iski; tajujon ahdistus, joka pakotti minut etsimään liian terävän terän ja viiltämään. Tuijotin peiliin ja itkin, olisin halunnut viiltää liian syvälle. Olen jo pitkään miettinyt miten tappaisin itseni vetämällä terällä suoneni paskaksi. Kuinka ennen sitä kirjoittaisin kirjeen, jossa pyytäisin anteeksi, etten ollut tarpeeksi vahva tähän maailmaan.
En löytänyt edes passiani mistään ja pelkään, että joku on varastanut sen. Ei sitä ajattelisi ihmisten olevan niin rottia, mutta mistä sitä enää tietää. Liian luottava, mutta silti en luota mihinkään. Ei järkeä.
