Arkeani

to. 8.6
klo: 12.31 - Heräsin 12.00 nyt juon mustaa kahvia lääkkeideni ohella. Yritän olla katsomatta peiliin, tai katsomatta lattialle, jossa eilisen ahmimisen tulokset vielä makaavat. Ulkona on harmaata ja ilkeän näköistä, mutta oikeastaan se ei edes haittaa. Olinkin jo väsynyt tuskastuttavan kuumaan aurinkoon ja jatkuviin kuumiin aaltoihin, jotka saivat minut hikoamaan, kuin pikkusian.

klo: 14.24 - join kaksi kuppia tummaa kahvia ja poltin yhden tupakan. Vatsa on vähän kipeä, mutta muuten hyvä olo. Selviäisinköhän paastoamalla koko päivän? Joka tapauksessa tulen juomaan tänään alkoholia, joten energiaa tulee sieltä enemmän kuin riittävästi.

pe. 9.6
klo: 13.25 haha jee! Mä en syönyt eilen mitään, enkä oo vieläkään syönyt. Toisaalta join sokerisen drinkin ja n. 10 kaljaa...

klo: 14.19 - 2nugettia ja hernekeittoa, josta tein niin vetistä, että kaadoin sen mukiin.

klo: 19.54 - 6 kaljaa, 2 siideriä, tupakkaa ja  2 jopoa, plus juostu kilometrin matka jälleen sukkasilleen. Hups! Olen nyt Pojan mökillä hänen ja hänen kaverinsa kanssa. Silti minusta tuntuu että olen aivan yksin, he puhuvat vain toistensa kanssa, haluaisin pyytää kavereita, mutta ei saa tulla kuin tyttöjä koska vieraat pojat tekevät Pojasta mustasukkaisen.

klo: 21.59 - arman pohjamtähdenalla - mielenterveys

00.24 - yksin päissään mökilla, en tiedä missä muut oli.

OO.34 - HYVÄ OLO se on se netflix.  Poika on enemmän naimisissa kaverinsa kanssa kuin minun

10.6

klo: 20.29 Olen syonyt 1/3 pizzaa ja Taffelin poppareita, onneksi muut söivät lopun. Pakko pysyä erossa edes ruuasta, kerran alkoholista en voi luopua. Olen juonut 7 olutta, mutta toleranssit ovat nousset niin paljon näiden eilisten jälkeen, ettei se edes tunnu. Haluaisin pelata juomapelejä, mutta muilta puuttuu juomat - tai ainakaan sitä ei ole tarpeeksi. Olo on vaihtunut tunnottomasta liian tunteelliseen ja näin edespäin. Pihalla on tyyntä, mutta ei aurinkoista.
En halua palata huomenna oikeaan arkeen... tai oikeaan kotiin (miten sen nyt ottaa). En pysty olla kotona oma itseni, olen vain menetetty tapaus - suvun MUSTA LAMMAS, niin kuin kaikki sanoo.
Mulla on vahva tunne, että kaikki vihaa mua, sukulaiseni, vanhemmat... en tiedä edes mistä se johtuu. Mä vaan mokaan vuoronperään ja teen tyhmiä virheitä, millä saan kaikki muut kyllästyneiksi minuun.
Random fakta: En ole oksentanut koko reissun aikana, joka toisaalta on helvetin hyvä. Toinen puoli halusi tappaa minut sen takia, että jälleen söin... + olen joka iltana ollut aivan kaatokännissä, eikä minulla ole kunnollisia muistikuvia, eikä ole ollut aikaakaan kelata, että mitä on edes tapahtunut. Toisaalta tää ahistaa toisaalta se on ihan okei.

klo: 21.22 - muut on saunassa ja ite oon yrittänyt löytää youtubesta bulimia-aiheisin videoita, mutta niitä ei oikein löydy. Löytyy anoreksiasta ja muista syömishäiriöistä, mutta bulimia aiheisia SUOMALAISIA videoita löytyy tosi vähän. Toisaalta ymmärrän sen, koska bulimiaa sairastava ihminen ei halua myöntää sitä sairaudeks, minä en ainakaan myönnä. Kyllä mä siitä pystyn puhumaan, mutta en mä tee mitään sen asian edeksi.
Se on helvetin vaikeaa yrittää selittää sairastumattomalle ihmiselle millaista on olla bulimikko. Bulimia tulee mulle lähinnä kausittain (tai en huomaa sitä eroa, koska yks oksennus sinne tai tänne, vai mitä ;) ) Anoreksiasta olisi helpompi avautua, siitä puhutaan kaikkialla ja ihmiset osaa jotenkin tajuta, että mitä se tarkoittaa.'
Toisaalta kaikkien kokemukset omasta sairaudestaan on niin erit, joten sitä ei mielestäni ikinä pitäisi yleistää. Mä kyllä tiedostan että mulla on sairaus, mutta en tiedä muuta tapaa elää, kuin tällä tavalla. Toisaalta tiedän, ettei pääni tule kestämään tiettyä hetkeä pidempään. Alkoholin käyttö pitäisi ainakin lopettaa, mutta minun alkoholismi on mennyt jo niin pitkälle, etten kykene siihen - en tiedä elämää ilman, että saan juodakin välillä. Alkoholi ei olisi muuten niin paha, mutta mielialalääkkeeni eivät imeydy silloin ja olen aina seuraavan päivän aivan rikki - paitsi jos alan juomaan uudestaan.
Onneksi on muuten btw tämä blogi jolle voin purkautua. Näinä kolmena päivä olen ollut aivan yksin, vaikka täällä on poikaystäväni ja hänen kaveri.

klo: 3:41 - viilsin äsken ja otin kaksi venlafaxia ja kaksi opamaxia.. en edes tiedä miksi. Adistaa. Kaikki asiat Pojan kanssa menee päin vittua ja aina kun yritän puhua hänelle hän jotenkin torjuu koko jutun. Kaikkein pahinta on kun ollaan jossain porukassa, silloin ainakin tunnen oloni yksinäiseksi en todellakaan jonkun tyttöysäväksi.
Haluaisin viiltää lisää. Kaikki muut nukkuu.
Koko elämä tuntuu niin naurettavalle, että haluaisin vain, että joku kuulisi avunhuutoni, ennen kuin teen jtn liian pahaa.

klo:3:53 - haluan viiltää ranteeni, mutta kukaan ei minua pelasta - olenko oikeasti valmi menemään niin pitkälle

11.6
klo: 20.25 Eilisen yön angsteista jotenkin selvittyä. Tärisen ihan hulluna ja mun vaikea pysyä aloillani. Oli pakko ottaa yksi kalja rauhoittamaan tilannetta. Mun pitäis käyä vielä kaupassa ostaa röökiä, mutta en millään jaksaisi, toisaalta en halua kitkutella niksoissakaan.
Tänään tullut syötyä liikaa, mutta ainakin sain äsken oksennettua iltapalan pois.

Porukat alkoi heti minun kotiin tullessa tappelemaan, mikä sai mut taas menemään ihan lukkoon. Niinpä olen nyt piiloutunut huoneeeseeni.

Lopetan tän postauksen nyt tähän, mutta haluaisin kysyä tein mielipidettä tällaisesti kirjoitustyylistä? Itselle tämä on ainakin siinä mielessä hyvä, että ainakin muistaa mitä halusia kirjoittaa, kun tekee sen heti.

Bulimia party

Aiemmin päivällä olin juonut 3 kuppia kahvia, juonut 2 kaljaa ja syönyt yhden salmiakkitikkujäätelön. Iltaruoaksi söin ranskalaisia ja makkaraa.

klo: 21.05 - Esitin pojalle tarpeeksi kilttiä, että hän osti minulle Ingmanin Creamy Rocky Roadia. Aika laittaa How I met yout mother pyörimään ja aloittaa syöminen. (Söin tunti sitten ranskalaisia ja makkaraa, oksettaa, mutta en ole vielä päässyt vessaan.)

klo: 21.31 Yli puolet jäätelöstä syöty, samoin lähes kaikki kuorrutus.

klo: 21.35 Kävin oksentamassa, vaikea olla hiljaa, mutta onneksi jäätelöä on helppo oksentaa.

klo: 21.38 hain äsken kaksi pientä vaaleaa leipää (voi, aromasuola, kinkkusuikale)

21.51 Kaikki jäätelö on syöty, samoin leivät - ei tee vielä edes tiukkaa.

klo: 21.58 - Jälleen oksennettu. Kurkku on kipeä, ja oloni on rauhaton. Minulla ei ole enää ahmittavaa, mitä ihmettä minä sitten syön. Pojan luona ei ole edes leipää ja tuhosin jo eilen taco-sipsipussin. Hitto kun ei ole edes yhtä kaljaa. (Olen varma, että vatsaani jäi vielä litroja jäätelöä, joten haluaisin saada oksentaa oikein kunnolla, mutta pitää pitää kulissit ylhäällä, eikä jäädä kiinni vatsahappojen ylös yskimisestä.)

klo: 22.59 - näkkileipä ja toinnikalaa tomaattikastikkeessa (Kaapissa ei ollut muuta)

Klo: 23.25 - kävin äsken oksentamassa ja samalla pesin hampaani, eiköhän tässä ollut jälleen tarpeeksi itsensä tuhoamista.

Parasta tässä päivässä oli se, että aloin vihdoin eilen käyttämään mielialalääkkeitäni ja tunsin oloni huomattavasti paremmaksi. Varsinkin fyysisesti, koska nyt en enää tunne sähköiskuja. 

Hirveintähän tässä päivässä on, että kaikki yllä oleva kuvaa lähinnä jokaista päivääni ja tämä ilta oli huomattavan kesy verrattuna joihin muihin.
Huomenna pitäisi taas lähteä juomaan...

Ahdistus palata viikonloppuna kotiin on paha. Siskoni pääsee ripille ja minua jo valmiiksi ahdistaa ajatus miten tukala ilmapiiri kotona tulee olemaan ensiviikolla. Äiti puurtaa itsensä äärirajoille, sisko auttaa parhaansa mukaan, isi tekee omia asioitaan ja komentelee välillä minua. Minä ahdistun omaan olemassaolooni ja luultavasti makoilen jossain sängynalla piilossa ja toivon, ettei kukaan huomaa minua. Basic laiskapaska - meininki.

Lääkkeet

Viimeviikolla oli lääkäri ja mielialalääkkeeni annosta nostettiin puolella. Ainut vain, että sain lääkkeet vasta haltuuni tänään. Tähän väliin voisimme palata pari päivää taaemmas ja todeta jo nyt, ettei omatoiminen yhtäkkinen lääkkeiden lopetus kannata.
Vietin pari päivää vetämällä viinalla vinttini aivan pimeäksi, ja sitten itkemällä seuraavat päivät. En ole pystynyt pariin päivään edes liikkua kunnolla, koska kehoni sai niin järkyttäviä sähköiskuja ympäri kroppaa lääkkeiden vieroitusoireiden seuraksuksina.
Eilen olin niin rikki, etten pystynyt edes puhumaan almatta itkemään. Tänään aamulla heräsin siihen, kun tunsin jo valmiiksi paniikkikohtauksen tulon. Onneksi hain lääkkeeni nyt ja olo alkaa jotenkin tuntumaan normaalille.
En edes osaa selittää viimepäivien oloani, en vain ole tunnistanut itseäni, enkä ympyröivää maailmaa. Myös lähinnä alkoholin liikakäytöstä johtuvat morkkikset ovat alkaneet pelottaa, koska päässäni liikkuu niin paljon itsetuhoisia asioita.
Olen myös jälleen tullut siihen tulokseen, että olen maailman rumin ja lihavin ihminen, enkä pysty olemaan mitenkään päin inhoamatta itseäni. Asiaan ei myöskään auttanut lääkkeiden vieroitusoireisiin liittyvät kuumat aallot, toisaalta ne saattavat johtua myös alkoholista. Hikoilen kuin lihava sika ja seuraavana hetkenä minulla on niin kylmä, että luulen paleltuvani.
Söin jälleen liikaa, joten kävin parikin kertaa posliinijumalan luona.

Nyt en tällähetkellä pysty tekemään muuta, kuin tuijottamaan netflixiä ja haaveilevani vuorettelen oluesta ja ruoasta. - Olisipa edes röökiä.

Ps. Sain myös Opamax 15mg - kellään kokemusta kyseisestä lääkkeestä