keskiviikko 7. kesäkuuta 2017

Bulimia party

Aiemmin päivällä olin juonut 3 kuppia kahvia, juonut 2 kaljaa ja syönyt yhden salmiakkitikkujäätelön. Iltaruoaksi söin ranskalaisia ja makkaraa.

klo: 21.05 - Esitin pojalle tarpeeksi kilttiä, että hän osti minulle Ingmanin Creamy Rocky Roadia. Aika laittaa How I met yout mother pyörimään ja aloittaa syöminen. (Söin tunti sitten ranskalaisia ja makkaraa, oksettaa, mutta en ole vielä päässyt vessaan.)

klo: 21.31 Yli puolet jäätelöstä syöty, samoin lähes kaikki kuorrutus.

klo: 21.35 Kävin oksentamassa, vaikea olla hiljaa, mutta onneksi jäätelöä on helppo oksentaa.

klo: 21.38 hain äsken kaksi pientä vaaleaa leipää (voi, aromasuola, kinkkusuikale)

21.51 Kaikki jäätelö on syöty, samoin leivät - ei tee vielä edes tiukkaa.

klo: 21.58 - Jälleen oksennettu. Kurkku on kipeä, ja oloni on rauhaton. Minulla ei ole enää ahmittavaa, mitä ihmettä minä sitten syön. Pojan luona ei ole edes leipää ja tuhosin jo eilen taco-sipsipussin. Hitto kun ei ole edes yhtä kaljaa. (Olen varma, että vatsaani jäi vielä litroja jäätelöä, joten haluaisin saada oksentaa oikein kunnolla, mutta pitää pitää kulissit ylhäällä, eikä jäädä kiinni vatsahappojen ylös yskimisestä.)

klo: 22.59 - näkkileipä ja toinnikalaa tomaattikastikkeessa (Kaapissa ei ollut muuta)

Klo: 23.25 - kävin äsken oksentamassa ja samalla pesin hampaani, eiköhän tässä ollut jälleen tarpeeksi itsensä tuhoamista.

Parasta tässä päivässä oli se, että aloin vihdoin eilen käyttämään mielialalääkkeitäni ja tunsin oloni huomattavasti paremmaksi. Varsinkin fyysisesti, koska nyt en enää tunne sähköiskuja. 

Hirveintähän tässä päivässä on, että kaikki yllä oleva kuvaa lähinnä jokaista päivääni ja tämä ilta oli huomattavan kesy verrattuna joihin muihin.
Huomenna pitäisi taas lähteä juomaan...

Ahdistus palata viikonloppuna kotiin on paha. Siskoni pääsee ripille ja minua jo valmiiksi ahdistaa ajatus miten tukala ilmapiiri kotona tulee olemaan ensiviikolla. Äiti puurtaa itsensä äärirajoille, sisko auttaa parhaansa mukaan, isi tekee omia asioitaan ja komentelee välillä minua. Minä ahdistun omaan olemassaolooni ja luultavasti makoilen jossain sängynalla piilossa ja toivon, ettei kukaan huomaa minua. Basic laiskapaska - meininki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti