Cold Blood

Ruoka ei maistu vieläkään. Koko kesä on mennyt vain nautintoaineita käyttäessä ja Pojan kanssa sovitellessa, että jatketaanko yhdessä, vai jätetäänkö tähän - kesäloma loppuu kohta, eikä vieläkään olla päätetty.

Viikon päästä alkaa koulu, enkä tiedä vielä edes missä päin se sijaitsee. Oman kämpän sain hankittua viikko sitten ja olen ostanut sinne mäykän valmiiksi minua odottamaan, kun pääsen lopullisesti karistamaan tämän tomukylän perseestäni. (Ihan kun se oisi mahdollista.) Odotan pelolla ja innolla, mutta eniten pelkään jääväni yksin ja jumiin omien ajatuksieni kanssa. 

Tulin mummille yöksi ja olen itkenyt koko illan sängyssä. Väsyttää, ahdistaa, pelottaa. En edes tiedä. Fyysisesti kroppakin taas aivan paskana, hommattua itseni lauantaiyönä sellaiseen kuntoon, että poliisit olivat toimittaneet minut kotiin. En taas tiedä miten onnistuin. Voisin laittaa go pron seuraavan kerran pihalle lähtiessäni, että pysyisin edes itse askeleissani perillä. 

Lauantaina mulla oli hyvä fiilis lähteä juomaan, mutta sitten Pojan kanssa tuli taas jotain luottamusriitaa ja loppuilta menikin täysin sumussa madellen.

Alan välillä pelätä omaa itsekyyttäni ja sitä kuinka nautin ihmisten katseista ja niistä sanoista, kun jälleen ihmiset ovat alkaneet pohtia miten pieni olen. Kävin tänä aamuna 48kg puolella, enkä ole ollut lähelläkään sitä sitten 3vuoteen. Tietenkin olisi hyvä yhdistää jotain liikuntaa tähän hommaan, mutta yleensä olen niin heikkona krapulasta tai muusta, ettei se ole mahdollista. 

Toisaalta lupasin itselleni muutama viikko sitten, että lopettaisin viinalla pään tyhjentämisen, mutta takapakkeja sattuu. Toisaalta olen kyllä tainnut tissutella joka saatanan päivä niin pitkään kuin vain muistan.
Olo on aavistuksen verran helpottunut nyt, kun avasin netflixin ja päätin pitkästä aikaa kirjoitella. Anteeksi kun tauot ovat taas olleet näin pitkiä, mutta suurimmaksi osaksi en itsekään pysy elämäni perässä, joten minulla ei ole mitään tietoa miten muodostaa tästä sekasorrosta vielä järkeviä virkkeitä.
Voisin yrittää alkaa kirjoitella jälleen vähän aktiivisemmin ja kertoa tilanteestani vähän paremmin.

Ainakin kaikki hoitosuunnitelmat menee uusiksi, jos niistä edes ollenkaan tehdään. Saa nähdä nykyisestä paikastani laitettiin lähete menemään uuteen asuinpaikkaani, mutta tällä hetkellä olen vain täysin ulapalla ja toivon asioiden lutviutuvan edes johonkin suuntaan.

- Kida