tiistai 8. helmikuuta 2022
mun
haluisin päästä sua taas suutelee
mut tiedän et se tunne ja taas järki sumenee
kamalat ahdistukset taas seuraa mua
ne huutaa: kuuntele ne nauraa, ei ne haluu sua
sun syli tuntuu ainoolle turvalle
mut siinä pysyminen henkiselle itsemurhalle
suoritan anteeksi pyyntöjä hullun lailla
etkö huomaa pelkkää rakkauttas oon vailla
saatan olla niin tympee ja vittumainen ämmä
mut tiedän et tykkäät, sehän meissä on se jännä
superrakkautta rannalla selkääsi vasten
mietin hiuksias paijaan ja haluisin näköises lapsen
annan itseni huuhtoutua lempeään huumaan
pitkän talven sylissä en halua olla yksin kanssas on kuumaa
mutta oksettaa olla taas tälläkin tavalla
vittu muistatko miten myit kaiken taas viimekski niin halvalla?
vai tuntuuko se sussakin ihan samasssa kohtaa
polttaa hukkuu ja taas pimeessä kipeenä hohtaa
virnisteletkö vaan kivusta uupumuksesta totutulla tavalla
korjaatko kaiken sillä samalla saatanan sarjalla
annanko anteeks niinku viimeki kerralla?
en haluis koskee suhun, en menneitä kerrata
silloin kumpikin meistä erillään muista
haluttiin vaan päästä eroon kaappiemme luurangonluista
onnea lempeä hennosti sitä kaikkea syvää
en vain tiennyt että minussa on jäljellä enää mitään hyvää
kalpea haamu vasten toista vastaavanlaista
sitkeä viha ja kiukku silti itkin torjuin huusin paina kurkkuani paina
pystyn nyt painamaan silmäni kiinni
silti tiedän että kaikki mikä oli ja syvältä viilti
suljetuissa ovissa on kaunista aina välisemme runneltu lainattu aika.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)