mun

haluisin päästä sua taas suutelee mut tiedän et se tunne ja taas järki sumenee kamalat ahdistukset taas seuraa mua ne huutaa: kuuntele ne nauraa, ei ne haluu sua sun syli tuntuu ainoolle turvalle mut siinä pysyminen henkiselle itsemurhalle suoritan anteeksi pyyntöjä hullun lailla etkö huomaa pelkkää rakkauttas oon vailla saatan olla niin tympee ja vittumainen ämmä mut tiedän et tykkäät, sehän meissä on se jännä superrakkautta rannalla selkääsi vasten mietin hiuksias paijaan ja haluisin näköises lapsen annan itseni huuhtoutua lempeään huumaan pitkän talven sylissä en halua olla yksin kanssas on kuumaa mutta oksettaa olla taas tälläkin tavalla vittu muistatko miten myit kaiken taas viimekski niin halvalla? vai tuntuuko se sussakin ihan samasssa kohtaa polttaa hukkuu ja taas pimeessä kipeenä hohtaa virnisteletkö vaan kivusta uupumuksesta totutulla tavalla korjaatko kaiken sillä samalla saatanan sarjalla annanko anteeks niinku viimeki kerralla? en haluis koskee suhun, en menneitä kerrata silloin kumpikin meistä erillään muista haluttiin vaan päästä eroon kaappiemme luurangonluista onnea lempeä hennosti sitä kaikkea syvää en vain tiennyt että minussa on jäljellä enää mitään hyvää kalpea haamu vasten toista vastaavanlaista sitkeä viha ja kiukku silti itkin torjuin huusin paina kurkkuani paina pystyn nyt painamaan silmäni kiinni silti tiedän että kaikki mikä oli ja syvältä viilti suljetuissa ovissa on kaunista aina välisemme runneltu lainattu aika.