Helouu!
Olen tällä hetkellä porukoideni kanssa Lapissa viettämässä hiihtolomaa. On ollut ihan kivaa ja tullut laskettua paljon rinteessä. Yks asia mitä en ihan hirveästi jännittänyt, mutta vähän kuitenkin oli tietenkin syömiset.
Ruokailut sujuu mulla ihan jees, kunnes ne menevät epäterveellisen puolle ja ahdistus olemusta mullistavasta lihomisesta alkaa. Tietenkin pienien napostelujen kanssa olen päässyt jo siihen pisteeseen, että se ei minua juuri liikuta ja ymmärrän että kahden karkin vaikutus juuri mihinkään on täysin olematonta. Siinä kohti kuitenkin, kun herkkujen määrä muuttuukin karkkipussiksi, sekä jäätelörasiaksi on tilanne aivan toinen.
Juuri äsken tuli nimittäin syötyä sellaiset setit, ettei olisi ollut yksinollessa mitään toivoa pitää niitä sisällä ja tämä päivä kaikkine herkkuineen olisi mennyt täydelliseksi bulimiasekoiluksi.
Nyt kuitenkin, perheenjäsenteni ollessa vain muutamien metrien läheisyydessä en todellakaa viitsinyt alkaa mitään kaakelia laatoittamaan.
Miten tän olon kanssa sitten selviää?
On täysi hyvin ylensyönyt olo ja tiedän, että kalorit ylittävät päivittäiskulutukseni ja laskemisen polttamat kalorit. Lähinnä se harmittaa, huomenna en ole askelta lähempänä hoikkaa kroppaa, mutta toisaalta energiavarantoni ovat täyttyneet niin, että on hyvät mahdollisuudet vetää vaikka mimmoista treeniä täysillä varastoilla. Ei tämä ole repsahdus, on ihan turha kokea ahdistusta ihan tavallisesta elämästä. (Ja oikeesti nautin kyllä jokaisesta lusikallisesta sitä hemmetin jäätelö, niin ei kai se voi olla ihan täysin paha asia.)
Tavallaan tuntuu vitun siistille, että olen päässyt sairauteni kanssa tähän pisteeseen, että pystyn näkemään sen ulkopuolelle. Tämähän on totaalinen voitto terveelle minulle! Söin, enkä oksentanut. Oksentaminen on kuitenkin aina huono homma kropalle ja aiheuttaa pidemmänpäälle vaikka mitä vakavaa ja oikeasti paskaa.
Mitä tämän olon kanssa selviämiseen tulee muuten, niin tulin sänkyyn makaamaan ja kirjoittelemaan tätä tekstiä. Tämmönen random fakta, että tosi usein kun kirjottelen tänne tekstiä kuuntelen: Cigarettes after sex, niiltä varsinkin: Nothing´s gonna hurt you baby
Yritän saada vanhalta puhelimeltani kuvat siirrettyä koneelle, niin saan vähän tekstieni visuaalisuutta piristettyä. Tää nyt oli tämmönen puoli-iloinen lyhykäinen päivittely. Nyt alan venyttelemään. Kehonhuolto on oikeesti aika ihanaa, se vaan on ensimmäinen asia mikä mulla jää pois, jos menee mitenkään kurjasti, tulee se idioottimainen ajatus, että: "En mä ansaitse tätä" - Fuck you - mä ansaitsen kaiken. - Kida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti