Mieletön mieli

olen unelmaton orja joka oloaan korjaussarjalla korjaa sama päivä samat tunteet uudestaan ja uudestaan tapan valheeni totuuteeni jota en kerro kellekään aikani valheellisessa maailmassa aikarajana rajat jotka itselleni asetin samaat virheet jotka kerran jo itselleni hyvitin satutin rakkainta mun nyt tuskin pystyn nähdä ummessa tummunut harmaaksi haalistunutkin olisi liian kaunista joka päivä yö hetki hakkaa ja aamulla silmieni välistä valo tuo mieleen hetket raskaat sammutan liekin valoista hyppään sykkivään järveen sammutan ikuisen paloni poistun paikalta ennen esirippujen saapumista todelliset tekoni määrittäköön todellisuuteni silmissäsi sietämättömät hetket kanssani yksin olematta olemassa olematta olematta taitoni riettaat johon katujesi valot loistaa kiillottavin musiikki kalleilla kasvoillasi arvoikkailla olkapäilläsi aidolla sydämelläsi hellällä vulvallasi riettailla reisilläsi anovilla pohkeillasi suuttuvilla varpaillasi maailman parhaassa maassa maailman parhaassa hetkessä, ja silti tuntuu etten kelpaa kellekään