Masennushuora

En uskalla sanoa läheisilleni niitä tärkeitä sanoja. Niitä, joissa kerrotaan rakastamisesta ja välittämisestä. Pelkään, että sen jälkeen minulla ei olisi enää mitään, mikä pidättelisi tässä maailmassä. Kun olisin saanut syntini tunnustettua ja rakkaat hyvästeltyä saisin vihdoin poistua tämän kaiken pimeyden keskeltä jonnekin, missä on kaunista ja hyvä olla. Missä kukaan ei halua tuhota sinua, eikä vaivuttaa pimeyksiin.

Poika nukkuu jälleen. Minua ahdistaa. Söin tänään poppareita ja karkkia LÄSKILÄSKILÄSKI - pää huutaa. Onneksi huomenna voi taas nollata.
En osaa olla pojan vierellä. Minua ahdistaa heitellä omia demoneitani hänen päälleen. Minun pitäisi olla iloinen ja tsemppaava - en osaa. Voin jo kuvitella sanat, kun hänellä on joku uusi ja iloinen tyttöystävä ja hän puhuu minusta sekopäisenä masennushuorana... 
Ei kukaan ansaitse katsella tällaista. Itse en osaisi, enkä jaksaisi.

Mörköjä

Tänään söin vain kaksi mandariinia. Se pieni onnellisuuden tunne, kun onnistuit edes jossain. Ainakin jokin ääni on lähes hiljaa.. (ei se enää hiljene, kun pakotin sen käynnistymään.)
Koko muu päivä oli aivan hirveä. Elin lähes puolitoista viikkoa kuin normaali toimintakykyinen ihminen, kunnes möröt taas iskivät päähäni.
Aamulla heräsin vailla huolta tulevasta, kun aivan tyhjästä huomaan makaavani sängyllä ja tuijottavan tyhjää. Jossain kohti kyyneleet alkoivat hiipiä kasvoilleni ja katselivat alla olevan lakanan.
Poika ei osannut ymmärtää ja minä en osannut selittää.
Halusin vain kadota. Ei minulla ole oikeutta pilata toisten päiviä. Kuolema pyörii päässäni.
Sain uudet mielialalääkkeet.
En osaa enää puhua psykologilleni, jota nään ehkä kerran kuukaudessa, koska en jaksa nähdä useammin. Huomaan kaunistelevani ja jättäväni olennaisia asioita kertomatta. Jotenkin en vain isää puhua. Lähinnä poistuessani tapaamisista minua vain vituttaa entistä enemmän, eikä oloni tunnu lainkaan helpottuneemmalle.
Hermostun nykyään liian helposti. En vain jaksa olla yhtään mitään. Olen asunut pojalla taas pari viikkoa, pakko lähteä kotia ennen kuin murennan koko suhteemme olemalla vammainen sekoilua.
Koulu alkaa ensiviikolla - saa nähdä mitä siitä tulee.