Arkeani

to. 8.6
klo: 12.31 - Heräsin 12.00 nyt juon mustaa kahvia lääkkeideni ohella. Yritän olla katsomatta peiliin, tai katsomatta lattialle, jossa eilisen ahmimisen tulokset vielä makaavat. Ulkona on harmaata ja ilkeän näköistä, mutta oikeastaan se ei edes haittaa. Olinkin jo väsynyt tuskastuttavan kuumaan aurinkoon ja jatkuviin kuumiin aaltoihin, jotka saivat minut hikoamaan, kuin pikkusian.

klo: 14.24 - join kaksi kuppia tummaa kahvia ja poltin yhden tupakan. Vatsa on vähän kipeä, mutta muuten hyvä olo. Selviäisinköhän paastoamalla koko päivän? Joka tapauksessa tulen juomaan tänään alkoholia, joten energiaa tulee sieltä enemmän kuin riittävästi.

pe. 9.6
klo: 13.25 haha jee! Mä en syönyt eilen mitään, enkä oo vieläkään syönyt. Toisaalta join sokerisen drinkin ja n. 10 kaljaa...

klo: 14.19 - 2nugettia ja hernekeittoa, josta tein niin vetistä, että kaadoin sen mukiin.

klo: 19.54 - 6 kaljaa, 2 siideriä, tupakkaa ja  2 jopoa, plus juostu kilometrin matka jälleen sukkasilleen. Hups! Olen nyt Pojan mökillä hänen ja hänen kaverinsa kanssa. Silti minusta tuntuu että olen aivan yksin, he puhuvat vain toistensa kanssa, haluaisin pyytää kavereita, mutta ei saa tulla kuin tyttöjä koska vieraat pojat tekevät Pojasta mustasukkaisen.

klo: 21.59 - arman pohjamtähdenalla - mielenterveys

00.24 - yksin päissään mökilla, en tiedä missä muut oli.

OO.34 - HYVÄ OLO se on se netflix.  Poika on enemmän naimisissa kaverinsa kanssa kuin minun

10.6

klo: 20.29 Olen syonyt 1/3 pizzaa ja Taffelin poppareita, onneksi muut söivät lopun. Pakko pysyä erossa edes ruuasta, kerran alkoholista en voi luopua. Olen juonut 7 olutta, mutta toleranssit ovat nousset niin paljon näiden eilisten jälkeen, ettei se edes tunnu. Haluaisin pelata juomapelejä, mutta muilta puuttuu juomat - tai ainakaan sitä ei ole tarpeeksi. Olo on vaihtunut tunnottomasta liian tunteelliseen ja näin edespäin. Pihalla on tyyntä, mutta ei aurinkoista.
En halua palata huomenna oikeaan arkeen... tai oikeaan kotiin (miten sen nyt ottaa). En pysty olla kotona oma itseni, olen vain menetetty tapaus - suvun MUSTA LAMMAS, niin kuin kaikki sanoo.
Mulla on vahva tunne, että kaikki vihaa mua, sukulaiseni, vanhemmat... en tiedä edes mistä se johtuu. Mä vaan mokaan vuoronperään ja teen tyhmiä virheitä, millä saan kaikki muut kyllästyneiksi minuun.
Random fakta: En ole oksentanut koko reissun aikana, joka toisaalta on helvetin hyvä. Toinen puoli halusi tappaa minut sen takia, että jälleen söin... + olen joka iltana ollut aivan kaatokännissä, eikä minulla ole kunnollisia muistikuvia, eikä ole ollut aikaakaan kelata, että mitä on edes tapahtunut. Toisaalta tää ahistaa toisaalta se on ihan okei.

klo: 21.22 - muut on saunassa ja ite oon yrittänyt löytää youtubesta bulimia-aiheisin videoita, mutta niitä ei oikein löydy. Löytyy anoreksiasta ja muista syömishäiriöistä, mutta bulimia aiheisia SUOMALAISIA videoita löytyy tosi vähän. Toisaalta ymmärrän sen, koska bulimiaa sairastava ihminen ei halua myöntää sitä sairaudeks, minä en ainakaan myönnä. Kyllä mä siitä pystyn puhumaan, mutta en mä tee mitään sen asian edeksi.
Se on helvetin vaikeaa yrittää selittää sairastumattomalle ihmiselle millaista on olla bulimikko. Bulimia tulee mulle lähinnä kausittain (tai en huomaa sitä eroa, koska yks oksennus sinne tai tänne, vai mitä ;) ) Anoreksiasta olisi helpompi avautua, siitä puhutaan kaikkialla ja ihmiset osaa jotenkin tajuta, että mitä se tarkoittaa.'
Toisaalta kaikkien kokemukset omasta sairaudestaan on niin erit, joten sitä ei mielestäni ikinä pitäisi yleistää. Mä kyllä tiedostan että mulla on sairaus, mutta en tiedä muuta tapaa elää, kuin tällä tavalla. Toisaalta tiedän, ettei pääni tule kestämään tiettyä hetkeä pidempään. Alkoholin käyttö pitäisi ainakin lopettaa, mutta minun alkoholismi on mennyt jo niin pitkälle, etten kykene siihen - en tiedä elämää ilman, että saan juodakin välillä. Alkoholi ei olisi muuten niin paha, mutta mielialalääkkeeni eivät imeydy silloin ja olen aina seuraavan päivän aivan rikki - paitsi jos alan juomaan uudestaan.
Onneksi on muuten btw tämä blogi jolle voin purkautua. Näinä kolmena päivä olen ollut aivan yksin, vaikka täällä on poikaystäväni ja hänen kaveri.

klo: 3:41 - viilsin äsken ja otin kaksi venlafaxia ja kaksi opamaxia.. en edes tiedä miksi. Adistaa. Kaikki asiat Pojan kanssa menee päin vittua ja aina kun yritän puhua hänelle hän jotenkin torjuu koko jutun. Kaikkein pahinta on kun ollaan jossain porukassa, silloin ainakin tunnen oloni yksinäiseksi en todellakaan jonkun tyttöysäväksi.
Haluaisin viiltää lisää. Kaikki muut nukkuu.
Koko elämä tuntuu niin naurettavalle, että haluaisin vain, että joku kuulisi avunhuutoni, ennen kuin teen jtn liian pahaa.

klo:3:53 - haluan viiltää ranteeni, mutta kukaan ei minua pelasta - olenko oikeasti valmi menemään niin pitkälle

11.6
klo: 20.25 Eilisen yön angsteista jotenkin selvittyä. Tärisen ihan hulluna ja mun vaikea pysyä aloillani. Oli pakko ottaa yksi kalja rauhoittamaan tilannetta. Mun pitäis käyä vielä kaupassa ostaa röökiä, mutta en millään jaksaisi, toisaalta en halua kitkutella niksoissakaan.
Tänään tullut syötyä liikaa, mutta ainakin sain äsken oksennettua iltapalan pois.

Porukat alkoi heti minun kotiin tullessa tappelemaan, mikä sai mut taas menemään ihan lukkoon. Niinpä olen nyt piiloutunut huoneeeseeni.

Lopetan tän postauksen nyt tähän, mutta haluaisin kysyä tein mielipidettä tällaisesti kirjoitustyylistä? Itselle tämä on ainakin siinä mielessä hyvä, että ainakin muistaa mitä halusia kirjoittaa, kun tekee sen heti.