Eipä ole elämä tässä hienommaksi muuttunut. Siitepöly saa tupakan savun repimään keuhkoni auki, mutta mikäpä siinä.
Valvottuani, kolmannen päivän aamuna tunsin kipua niin monessa paikassa kehoani, että lista tuskin olisi lakannut koskaan. Voisin vannoa, että luulen lähes tuntevani, mille tuntuu, kun keuhkot lysähtää kasaan ja lopettaa toimintansa.
Elämä menee päihteiden käytössä. Olen väittänyt itselleni, että ainoastaan hupi-käytän, enkä käytä kovia aineita. Niin varmaan.
Alkoholia menee edelleen päivittäin, mutta olen luvannut itselleni, että heinäkuun viides lopetan. Ainakin kuukaudeksi. Olen fyysisesti niin rikki tämän juomisen takia, ettei tässä ole enää mitään hauskaa. Reilu vuosi on tehnyt tehtävänsä. Käsien tärinä ei enää lopu, eikä epämääräiset nykimiset.
Päivä ilman kaljaa tekee minut kipeäksi ja enkä oikeasti tiedä, miten selviän ilman alkoholia.
En muista milloin en olisi juonut. Ajatus aamuista ilman kaljaa kuulostaa vieraalle - lähes mahdottomalle.
Humalanhakuinen en enää ole ollut hetkeen. Vihaan itseäni kännissä.
Väsyttää ja vituttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti