Katkolle

Taas on kirjottelu vähän jäänyt. Olen kyllä monesti miettinyt, että pitäisi kirjoittaa, joten nyt listaan suurimmat menneet ja tulevat muutokset;

-Lähetteeni psykologille ja lääkäri katkaistiin, kahden käyttämättä jääneen psykologikäynnin takia

- Menin kela-lappuineni ja ongelmieni kanssa Nuorten etsivätyön- pariin. (Olen ollut tästä aivan todella kiitollinen, toinen "ohjaajistani" osaa hoitaa kela-asiat ja toinen taas on sairaanhoita-psykologi, joka osaa ja ymmärtää lääkärien toimintaa

-Menin tapaamaan päihdetyöntekijää, minkä johdosta lähden torstaina avokatkolle, jonka tarkoituksena on auttaa minua alkoholin lolpetuksessa

Heinäkuun viides päivä tulee tasan vuosi täyteen, jonka aikana olen juonut joka ainut päivä ainakin yhden oluen. (Kevään aikana määrä on varmaan noussut n. 12 per/päivä)
Teen lopetuksen täysin omasta tahdostani ja itseni takia, mikä tuntuu siistille. Olen osannut hakea apua ja ottanut sitä vastaan. En lopettaisi juomista, vaikka kuinka joku siitä sanoisi (enhän ole koko vuoden aikanakaan)
Olen aikalailla pilannut kaikki kunnolliset ystävä-suhteeni, paitsi Pörrön kanssa. (Ystävä, joka vain saapuu kämpilleni ja jonka kanssa voi puhua kaikesta.)
Nyt kuitenkin haluan lopettaa. Kroppani on aivan rikki, en usko, että vatsassani on enää yhtään nukkakerrosta. Tärisen aivan älyttömästi ja aivoni käyvät idioottimaisen hitaalla.

Katko jännittää. Ja tulevat vieroitusoireet, jos en päivän aikana ota olutta alkaa fyysinen pahoinvointi, sekä henkinen viimeistään illalla. En pysty ajattelemaan muuta kuin olutta, tärisen ja minulla on paha olo, oireet kuvaavat aika hyvin huumevieroitusoireiden kaltaista tilannetta.
EN kuitenkaan halua repsahtaa. Olen sopinut itseni kanssa, että jos kuukauden päästä minun tekee mieli olut - saan ottaa sen, mutta en enää ikinä halua palata tähän alkoholismin syvään kuoppaan, mikä on tehnyt mintu ihan zombiksi.
En edes muista millainen olen selvinpäin, eikä kukaan muukaan ole, enhän ole itsekään.

Aikaisintaan viimeistään avautumista

1.6. Klo: 19.19

Olen ollut maanantaista asti vanhemmillani, auttamassa pikkusiskon ylioppilasjuhlissa. En tosin koe saaneeni aikaan juuri mitään, mutta väsyttää silti aivan saakelisti. 

En pysty olla ilman alkoholia päivääkään ja heinäkuun viides lähenee nopeasti, jolloin minun pitäisi katkaista tämä vuoden kestänyt putki.

Eilen tulin Hiisin luota - jonka kanssa, olen yrittänyt saada välejä kuntoon, mutta minusta tuntuu, että vain ärsytän häntä - olin poltellut ja porukat luuli, että olin ympäri soosissa. Enpä kehannut korjata, että olin vaan saatanan savuissa. 

Tuntuu oudolle tehdä normaaleja asioita ja olla mukana perheeni arjessa. Tällaistako normaali elämä on - ei päihteitä, aikainen nukkumaanmeno ja herätys. En ole kovin varma siitä, pidänkö tästä, mutta ainakin tämä tuo hyvää taukoa iäti jatkuvasta sekoilusta.

5.6. 20:29

Edellistä tekstiä kirjoittaessani, en ajatellit, että minun tarvitsee litsätä siihen päivämäärä - mut hah, tarvitsi.
En koskaan saanut aikaiseksi kirjoitettua tekstiä loppuun... mutta tässä minä olen; Kirjoittamassa humalassa ja savuissa, hukanneeena päiväni.

Voisin pohjustaa, että tämä päivä on ollut äärimmäisen paska.
Aamulla (13:2) herään, kun isä soittaa, että opintolainaa ei enää ole - koska eihän sitä kesälomalla makseta -, ja äiti joutuu maksamaan vuokrani omista tuloistaan.

Seuraavaksi posti tuo minulle kirjeen, jossa on ilmoitus, että hoitoni ja lähetteeni lakkautetaan, koska en osoita motivoituneisuutta, koska en ole käynyt kahdella edellisellä lääkäri-käynnilläni.

Ensimmäisen yritin perua, mutten saanut ketään kiinni. Toisen kerran puhelimeni, ja sitä myötä kalenterini, oli tuhoutunut. Soitin 25.5 vastaanotolle, mutta aikani oli ollut 24.5.
He ilmoittivat kyllä, että minulla on aika psykologille 7.6 (en edes tiennyt, tai ollut saanut kirjettä tästä)
Nyt olen käytännössä kusessa. Olisin todellakin halunnut nähdä lääkäriä, jotta hän olisi voinut uusia reseptejäni ja myöntää sairaslomaa masennuksen vuoksi, jonka takia, jouduin hetkeksi keskeyttämään opintoni. (jälleeeeen!)

Otin yhteyttä etsivä-toimistoon, ja toivottavasti asiaan saadaan joku järkevä ratkaisu. Mutta tällä hetkellä näyttää, että jään pian asunnottomaksi, jollen saa rahaa jostain.