Katkolle

Taas on kirjottelu vähän jäänyt. Olen kyllä monesti miettinyt, että pitäisi kirjoittaa, joten nyt listaan suurimmat menneet ja tulevat muutokset;

-Lähetteeni psykologille ja lääkäri katkaistiin, kahden käyttämättä jääneen psykologikäynnin takia

- Menin kela-lappuineni ja ongelmieni kanssa Nuorten etsivätyön- pariin. (Olen ollut tästä aivan todella kiitollinen, toinen "ohjaajistani" osaa hoitaa kela-asiat ja toinen taas on sairaanhoita-psykologi, joka osaa ja ymmärtää lääkärien toimintaa

-Menin tapaamaan päihdetyöntekijää, minkä johdosta lähden torstaina avokatkolle, jonka tarkoituksena on auttaa minua alkoholin lolpetuksessa

Heinäkuun viides päivä tulee tasan vuosi täyteen, jonka aikana olen juonut joka ainut päivä ainakin yhden oluen. (Kevään aikana määrä on varmaan noussut n. 12 per/päivä)
Teen lopetuksen täysin omasta tahdostani ja itseni takia, mikä tuntuu siistille. Olen osannut hakea apua ja ottanut sitä vastaan. En lopettaisi juomista, vaikka kuinka joku siitä sanoisi (enhän ole koko vuoden aikanakaan)
Olen aikalailla pilannut kaikki kunnolliset ystävä-suhteeni, paitsi Pörrön kanssa. (Ystävä, joka vain saapuu kämpilleni ja jonka kanssa voi puhua kaikesta.)
Nyt kuitenkin haluan lopettaa. Kroppani on aivan rikki, en usko, että vatsassani on enää yhtään nukkakerrosta. Tärisen aivan älyttömästi ja aivoni käyvät idioottimaisen hitaalla.

Katko jännittää. Ja tulevat vieroitusoireet, jos en päivän aikana ota olutta alkaa fyysinen pahoinvointi, sekä henkinen viimeistään illalla. En pysty ajattelemaan muuta kuin olutta, tärisen ja minulla on paha olo, oireet kuvaavat aika hyvin huumevieroitusoireiden kaltaista tilannetta.
EN kuitenkaan halua repsahtaa. Olen sopinut itseni kanssa, että jos kuukauden päästä minun tekee mieli olut - saan ottaa sen, mutta en enää ikinä halua palata tähän alkoholismin syvään kuoppaan, mikä on tehnyt mintu ihan zombiksi.
En edes muista millainen olen selvinpäin, eikä kukaan muukaan ole, enhän ole itsekään.