Sunnuntai, 16:04:
Ajatuksia, joita ajattelin yrittää keskiviikkoon asti kirjata tähän tekstiin:
Olen junassa. Olen menossa porukoille ja huomenna kehitysvammaisten leirille, missä toimin isosena.
Jännittää
ja ahdistaa. On pelkästään ihme, että istun tässä junassa. (Olen tosin
savun ja jonkun muunkin vaikutuksenalaisena. Olen myös kumonnut jo kolme
olutta. ((Ja miten helvetissä voi ahdistaa näin paljon, että vanha
lukio-tuttavani istuu melkein vieressäni. Hän on kympin oppilas, ja
tässä minä tärisen, en ole käynyt suihkussa, näytän pulsulle ja juon
olutta - hieno vaikutelma.)))
En tiedä miten tulen
kestämään tuon leiriajan... ilman olutta. Toisaalta vuosi on kulunut
vasta heinäkuun viides päivä, joten pakkaan muutaman mukaan, jotka
pystyn juomaan illalla leiriläisten mentyä nukkumaan.
Tukihenkilöni
etsivistä säätää jotain. Ahdistaa. Vittu herätykseni ei herättänyt
aamulla ennen 11, joten missasin aikani etsivissä, enkä saanut
perustoimeentulotukihakemustani täytettyä.
Miten maksan vuokrani?
Minulle ei tule rahaa ennen viidettä. Mikä tarkoittaa, ettei minulla
ole vaihtoehtoja, kuin kerjätä vanhemmiltani, jotka ovat jo valmiiksi
vihaisia, koska joutuivat maksamaan viimevuokranikin. Helvetin hienoa.
Katkoni
pitäisi alkaa torstaina, mutta jostain syystä kela-tuntija etsivä (joka
ei ole kesälomalla, niinkuin psykologi - etsivä, joka oli mukana
lääkärissä, kun katkosta puhuttiin.) luulee, että soitettaisiin vasta
torstaina ja menisin katkolle perjantaina. Ei käy! Koska muuten juon
torstainakin kaljaa, enkä halua enää yhtään ylimääräistä oluen
kiskomispäivää.
Palataan. (Kirjoitan niin raivolla, että teksti muuttuisi kohta vaan pelkäksi kiroiluksi)
Klo: 18:51
Tulin
kotiin ja kerroin, etten päässyt ajalleni tänään ja vuokranmaksuuni
tulee ongelmia. Äiti huusi, ettei aio auttaa ja isä huusi jotain paskaa
siitä, kuinka olen vain tissutellut, typerä, enkä osaa hoitaa asioitani.
Sain paniikkikohtauksen ja halusin käytänössä vaan pois täältä.
Soitin
myös Hiisille, mutta hän on jotenkin niin äärimmäisen vaikean
kuuloinen, kun kysyn häntä tapaamaan, ihan kuin hän pitäisi minua
vastenmielisenä.
Ma: Klo: 13:17
KeVa-leiri on alkanut. On ensimmäisen päivälevon aika, mikä tarkoittaa minun ensimmäistä taukoa.
Leiri
on alkanut mukavasti ja minulla on 4 miestä ohjattavana, joista 3 on
onneksi hyvin omatoimisia. Yhtä herraa pitää vähän aina muistuttaa ja
ohjata, että mitä tehdään.
Olen myös kerinnyt juoda yhden oluen
tänne ajaessani. Tupakalla nyt ravaan aina, kun tilaisuus vaan eteen
tulee. Onneksi ei tarvitse juoksennella enää minnekään metsän kannon
kuusen alle piilotupakalle, vaan kehtaan mennä vain keittiön takana
löytyvällä röökipaikalla.
Klo: 17:34
Taas
on aika hurahtanut kahvien, ja päivällisen ohi, joten on leiriläisten
päiväunien aika. Itsehän olisin voinut myös käyttää ajan nukkumiseen,
mutta menin autooni juomaan oluen. Olen minäkin hieno isonen, kun oon
niin saatanan riippuvainen tuosta alkoholista.. en mä täällä todellakaan
kännissä kakkuloi, mutta yksi tasottava on vaan pakollinen aina
välillä.
Nämä uudet isoset häslää turhan paljon. Eivätkä osaa
kyllä antaa minkäänlaista unirauhaa. Tekisi mieli huutaa käytävssä
riekkujille, että "turpa kiinni, täällä nukutaan", vaikken edes itse
nuku.
Ti: Klo: 16:41
Laiskuus on iskenyt ja olen kirjoittelun sijaan mieluummin katsonut netflixiä.
On
väsyttänyt koko päivän. Ja päivällisen jälkeisten päikkäreiden pituus
venähti minun kohdallani puoli tuntia yli ja missasin puolet
laulutunnista. (Ei sillä, että se kyllä haittaisi yhtään.)
Ärsyttää.
Mulla on vaan yks olut, mutta sekin riittää, että saan vuoden mittaisen
oluenjuonti-maratonini suoritettua. xd Nyt irtokarkkeja ja ärsyttävä
jakso OITNB:stä
Klo: 21:45
Meni ihan
todella nopeasti tämä päivä, ja oikeastaan koko leiri on taittunut hyvin
kivuttomasti. Onneksi lähdin, tulipa tienattua muutama kymppi rahaaki.
Huomenna
vielä aikainen aamu ja jotain leikkiä leiriläisten kanssa, jonka
jälkeen kotiin ja mitä luultavammin kännit viimeisen päivän kunniaksi.
(Niin varmaan viimeisen, mutta vittu jos tän putken edes katkaisisi.)
Tämä
päivä meni yhden ison oluen voimin, eikä niin hirveän tiukkaa edes
tehnyt, vaikka kaipailinkin moneen otteeseen yhtä olutta. Nyt katson
vielä hetken jotain koneelta ja sitten alan itsekin nukkumaan. Voisin
päättää myös tämän tekstin tähän, näillä sanoilla, että:
Kannattaa uskaltaa ja lähteä! Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti