perjantai 6. heinäkuuta 2018

Katkaisuhoito

Tänään saavuin kolmen tunnin unien jälkeen katkolle, jossa olen seuraavat viisipäivä.
Huoneet näyttää sairaalahuonneille ja jaan sen kahden muun kanssa - olisi edes verhot välissä.
(Ja jos jompikumpi kuorsaa...............)

En saanut ottaa omaa tietokonetta, enkä tänään käydä ulkona, koska eka päivä ->> Ahdistaa.
Onhan täällä yleisesti käytössä oleva pöytäkone, mutta ei tätä hirveästi mukana kanneta. 

Olen saanut ja kahdesti diapammikstuuraa, mutta olo on jälleen äärimmäisen ahdistunut, turhautunut, itkettää ja masentaa. Mitä mä täällä teen? Haluan mennä ostamaan olutta, koska sillä ahdistus poistuisi, mutta jos keskeytän katkon petän sekä itseni, että kaikki läheiseni.

Äsken alkoi rentoutustunti, jossa käytännössä ollaan tunti turpakiinni ja kuunnellaan rauhallista musiikkia. Lähdin kolmen minuutin jälkeen helvettiin, jotta en häiritse ihmisiä, jotka oikeasti yrittävät rauhottua. 

Ei  tämä todellakaan tunnu helpolta- Tärisen, hikoilen ja ahdistun. Väsynyt masennukseni huutaa huumeita ja kontin kaljaa. Tarvittavien määrä ei tunnu riittävälle ja kaikki on vain perseestä.

Kaverit ovat lähdössä viikonloppuna ruissiin ja ties mihinkä hauskaan.
 Toisaalta, jos tämä auttaa, niin sitten minuakin ehkä saatetaan alkaa pyytää ulos.
Usko kuitenkin atm. on aivan lopussa. En jaksaisi ja haluaisin hypätä lattialle itkemään, jos se auttaisi jotain.
Tiedän, tiedän, että tämä on eka päivä, ja "olo tulee helpottumaan" - toivon niin, vaikka toivottamalle tuntuu. Vittu.

Ainiin ja päivän droppeihen kuului 100mg diapamimikstuuraa (rauhotti ehkä vähän, mutta ei pahemmin, joten hienoa- laskekaa se vaa heti huomenna tyylii milliin.)
Uneen sain kaks tenoxia, pinorin ja melatoniinia.
Huomenna pakko olla jo parempi olo.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti