Syöminen

Nyt kun luen edellistä tekstiäni ja kohtaa, jossa sanon, että olen päässyt syömishäiriöstäni, mietin, että missä saatanan aivolobotomia-häiriössä olen sen kirjoittanut.

Painoni vaan laskee, koska en saa syötyä tarpeeksi. 

Vaikka en enää pakonomaisesti ihaile sairaanloisen laihoja ihmisiä, enkä laske jokaista kaloriani, niin syöminen on todellakin haaste.

Olen aikojen saatossa onnistunut jokseenkin paskomaan minun näläntunnistusohjelmani, minkä vuoksi saatan havaita aamupalan jälkeen, joskus illalla kymmenen aikaan, että onpas vähän heikko ja paha olo, enkä ole syönyt mitään.
Kuntoni heikkenee ruuan puutteesta, mutta välillä minun on vain niin vaikea saada mitään alas, ilman, että jokainen nielaisu tuntuu myrkylliselle ja pahoinvoinnin esiasteelle.

Kirjoitan aiheesta myöhemmin lisää.