olen unelmaton orja joka oloaan korjaussarjalla korjaa sama päivä samat tunteet uudestaan ja uudestaan tapan valheeni totuuteeni jota en kerro kellekään aikani valheellisessa maailmassa aikarajana rajat jotka itselleni asetin samaat virheet jotka kerran jo itselleni hyvitin satutin rakkainta mun nyt tuskin pystyn nähdä ummessa tummunut harmaaksi haalistunutkin olisi liian kaunista joka päivä yö hetki hakkaa ja aamulla silmieni välistä valo tuo mieleen hetket raskaat sammutan liekin valoista hyppään sykkivään järveen sammutan ikuisen paloni poistun paikalta ennen esirippujen saapumista todelliset tekoni määrittäköön todellisuuteni silmissäsi sietämättömät hetket kanssani yksin olematta olemassa olematta olematta taitoni riettaat johon katujesi valot loistaa kiillottavin musiikki kalleilla kasvoillasi arvoikkailla olkapäilläsi aidolla sydämelläsi hellällä vulvallasi riettailla reisilläsi anovilla pohkeillasi suuttuvilla varpaillasi maailman parhaassa maassa maailman parhaassa hetkessä, ja silti tuntuu etten kelpaa kellekään

pläää

mun koneen kamera ei jostain syystä pelitä, enkä pääse kuvaamaan mun omia kotivideoita, niin pakko sitten kirjoittaa, että joku muistijälki jää tästäki. 1. tuli korona 2. yks jätkä kiinnostais mua kovasti, koska meillä vois olla vähän yhteisiä itressejä. Hitto, kun tietäisin miten viiä tätä asiaa luonnollisesti eteenpäin. RuOka ärsyttää ja ahdistaa. Tekee mieli syyä herkkuja, mutta sitten en kuitenkaan todellakaan haluaisi syödä mitään, kun ylläri vähän lihominen ahdistaa,,,, ,,,,, ,,,,,,,

mun

haluisin päästä sua taas suutelee mut tiedän et se tunne ja taas järki sumenee kamalat ahdistukset taas seuraa mua ne huutaa: kuuntele ne nauraa, ei ne haluu sua sun syli tuntuu ainoolle turvalle mut siinä pysyminen henkiselle itsemurhalle suoritan anteeksi pyyntöjä hullun lailla etkö huomaa pelkkää rakkauttas oon vailla saatan olla niin tympee ja vittumainen ämmä mut tiedän et tykkäät, sehän meissä on se jännä superrakkautta rannalla selkääsi vasten mietin hiuksias paijaan ja haluisin näköises lapsen annan itseni huuhtoutua lempeään huumaan pitkän talven sylissä en halua olla yksin kanssas on kuumaa mutta oksettaa olla taas tälläkin tavalla vittu muistatko miten myit kaiken taas viimekski niin halvalla? vai tuntuuko se sussakin ihan samasssa kohtaa polttaa hukkuu ja taas pimeessä kipeenä hohtaa virnisteletkö vaan kivusta uupumuksesta totutulla tavalla korjaatko kaiken sillä samalla saatanan sarjalla annanko anteeks niinku viimeki kerralla? en haluis koskee suhun, en menneitä kerrata silloin kumpikin meistä erillään muista haluttiin vaan päästä eroon kaappiemme luurangonluista onnea lempeä hennosti sitä kaikkea syvää en vain tiennyt että minussa on jäljellä enää mitään hyvää kalpea haamu vasten toista vastaavanlaista sitkeä viha ja kiukku silti itkin torjuin huusin paina kurkkuani paina pystyn nyt painamaan silmäni kiinni silti tiedän että kaikki mikä oli ja syvältä viilti suljetuissa ovissa on kaunista aina välisemme runneltu lainattu aika.