Kuuntelen ympäröivän tuulen vihellystä. Näen nuoria poikia iloisena potkimassa jalkapalloa. Istun autossani. Kuulen raskaan -välillä kiihtyvän- hengitykseni.
Avaan uuden kaljan. Imen vaahdot musertunut ilme kasvoillani.
Poika aikoi tulla luokseni. Ei saanut bensarahaa.
Minulla ei ole huomenna koulua. Kotiin en mene. Tuskin voisin enää ees ajaa.
Tunnen tursuavan vatsani. Vääristyneet ajatukseni. Ristiriitaisen mieleni väitökset.
Itkettää. En jaksa itkeä.
Nousen autosta ja valahdan sen vierelle tupakalle. Ympäröivä maailma katoaa. En jaksa välittää ihmisten katseista.
Kaveri soittaa. Lupaan hakea hänet ja heittää kauppaan... mutta enhän minä voi enää ajaa. Olen jo valmiiksi istunut hänen asuntonsa vieressä tunteja.
Helvetti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti