I´m a firefighter

Herranjumala kun säikäyttää itseänikin lukea tällä hetkellä edellisiä postauksia. On se jännä miten pohjalla sitä välillä voi käydä ja sitten sitä pystyy taas istumaan tässä hymyillen ja kuunnella hyvää musiikkia.

Mielialat on vaihdellut niin rajusti, ettei siinä ole mitään järkeä. Kun poika edellisellä viikolla tuli meille, meni ensimmäinen yö minun osalta itkien ja kuolemaa ajatellen ja seuraavat päivät nauroin ja olin kuin kuka tahansa onnellinen rakastunut tyttö.
 Kaikki menee lähes hyvin, kunnes tulee koulu. Mulla on ollut aika helppo kurssi ja selvisin siitä lähes kunnialla läpi, kunnes tuli koeviikko... no onneksi on uusinnan mahdollisuus. En vain ole kyennyt menemään kokeisiin, ahdistun ja itken joka yö ennen koetta, jonka jälkeen olen aamulla niin rikki, että... oijoij.
Voisin ehkä jälleen hakea sitä saikkua, mutta en tiedä auttaako se pidemmän päälle mitään. Ehkä pitäisi todella miettiä esim. koulun vaihtoa, lukio kun ei tosiaan ole helpoin vaihtoehto. Toisaalta lakin saantiin ei olisi enää niin pitkä matka, mutta kuitenkin ikuisuus. 
Ps. Huomenna meille tulee uusi koiranpentu :3 <33