Vaikeita aikoi. Haluaisin jo lähtee pois.
Kaikki muuttu ja tilanteet eskaloituu. Mun pään sisänen kuohu on ollut niin valtavaa, et tiesin sen jossain kohti hajoavan.
Lähen varmaan menee tosta koulusta. Nyt oon pojan luona, kun pakenin kaikkee tänne. Harmi vaan, et mun pää seuras perässä.
Vihaan itseäni ja vatsaani. Tänään oksensin pitkästä aikaa. Nyt haluaisin oksentaa vain kaiken mitä syön ja mitä olen. Haluun tuhota tän kaiken - tai oikeestaan vaan itteni. Vittu etten vaan enää jaksa! Tätä kaikkee esitystä ja leikkimistä. En ees tiiä kuka oon, en ainakaan se tyttö joka ulos päin näytän olevan. Enkä toivottavasti tosiaan se joka sisälläni elää.
Oli pakko lähtee himasta. Täällä sentään nousen sängystä ja käyn jopa välillä suihkussa, sekä vaihdan vaatteeni.
Puhuin äitin kanssa ennen lähtöäni. Kerroin kuinka paskalle tuntuu ja miten ajattelen välillä kuolemaa. Itkin kun mikäkin, mut helpotti sanoa tuo kuolema-asia edes ääneen. En oo uskaltanu puhua niistä asioista koskaan, enkä edes myöntää itelleni. Nyt ne ajatukset tosin vaan tuntuu niin todellisille, että pelottaa.
Koulun vaihto ahdistaa, eikä sekään oo vielä varmaa, mut ei tosta lukiosta ainakaan mitään tuu.
Nyt haluisin vaan paljon irtokarkkeja, et voisin purkaa tän kaiken paskan syömiseen. Sen jälkeen haluun laihtua olemattomuuteen.. jos en kerkeä poistuu täältä ennen sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti