Tänään lääkäri ja vanhempien kanssa psykologi.
Uudet lääkkeet ja jälleen jakso saikkua.
Oksennuskatkonkin päätin eilen. Kerkesinhän jo viikon hakata itseäni, ennen kuin tajusin, että voin helpottaa oloani muullakin tavalla. Sairasta.
Tänään koskin terottimen terään. Ihan pienesti, oikeastaan niin pienesti, että melkein nauratti, kun mietin, että mitä helvetin hyttysen pistoja teen.
Pitäisi lopettaa tämä lapsellinen pelleily - osaisinpa.
Mielialat ovat vaihdelleet tiuhaan. Hävettää, kun itkettää niin helvetin paljon suurimmaksi osaksi ajasta.
Välillä ahdistus meinaa tappaa minut sisältä päin, jolloin huomaan kuristavani kaulaani.
Pakko laihtua. Pakko ottaa itseään niskasta kiinni. Harmi vain, että juoksulenkit yrittävät saada minut makaamaan metsään ja ajattelemaan kuolemaa.
Olen lihonut helvetisti. Syön varmaan enemmän kuin poika. Onneksi oksentaminen tuntui sujuvan siististi ja rutiinilla.
Nyt otin pikkumäärän unitabuja nassuun, että voin kadota tästä paskasta rauhallisemmille vesille.
Onhan tätä tekstiä ihan sairasta lukea. Anteeksi.
Ps. Tänään näin jo lumihiutaleita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti