Kirjoiittaminen on taas jäänyt. Aina kun aion aloittaa keksinkin jotain muuta tekemistä ja jossain kohti alkaa tuntua, ettei ole enää mitään järkeä kirjoittaa kun niin paljon on jäänyt sanomatta.
Noh, se siitä. Ai että miten mulla on mennyt? 5 päivää paskaa 2 päivää kivaa. 5 päivää paskaa ja 1 päivä kivaa. Masentaa ei masenna. Haluan kuolla en halua kuolla. Ja sama rata jatkuu päivästä toiseen.
Ahdistuksen määrä on ollut ihan älyttömän suuri viimeaikoina. Enkä muista milloin oisin itkenyt näin älyttömästi. Oon niin väsynyt tähän kaikkeen. Pilaan kaikkien mun läheisten elämän, enkä jaksa suurimpaan osaan kavereista ees ottaa yhteyttä. Tää on vaan hiton perseestä ja epäreilua.
Paino on suunnilleen taas korkeimmassa lukemassa ikinä, eikä se auta tähän yhtään. Mä vihaan VIHAAN mun peilikuvana. Mun turvonnutta vartaloa. Helppohan se on kavereille heittää läskiläppää, mut kuinka paljon hajoon samalla sisältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti