Captain Morgan

Tänään piti lähteä kotiin Pojan luota... Ahdistus istua junassa. Onneksi sain toisen kyydin huomiselle, ettei tarvitse siihen pirun junaan istua. (Ei siinä, ei mulla olisi ollut varaa sillä matkustaakaan.)

Ylihuomenna on vika päivä nykyisen psykologin kanssa. En keksi sanoja, jotka kuvailisi tätä tunnetta... Ehkä eniten pelottaa ja toisaalta helpottaa, mutta eniten ahdistaa tämä tunteiden sekasorto. Olen kuitenkin vuoden tavannut tätä henkilöä. Toisaalta olen jättänyt lähes huomaamattani monet asiat kertomatta, kuten viiltelyn ja syömisongelmat.

Olen viimeiset päivät elänyt täysin netflixin ja alkoholin maailmassa. Kaikki muu toiminta alkaa itkettää ja saa minut romahtamaan. Viiltelykin haluaisi olla liikaa läsnä.
Välillä on pakko tsempata, ettei Poika huomaa kuinka romuna oikeasti olen. En haluaisi mennä kotia, siellä ei ole enää turvallista.

Taidan myös olla jonkin sortinen krooninen varas, ainakin jos mietin edellisiä kännireissuja. Ei mitään vakavaa, eikä mitään mitä en myöntäisi puolen tunnin päästä, mutta jostain syystä tunnun aina ottavan jonkun toisen tupakkaa tai juomia, vaikka minulla olisi omiakin jäljellä. Ainakin saa helvetin hyvää draamaa aikaan. .. Helvetti kun inhoan itseäni.

Rappio

Ulkona sataa vettä ja tulee. Pimeys kietoo kaikkea syleilyynsä pikkuhiljaa. Pieni lapsi kaatuu kuralätäkköön ja huutaa äitiään - harmi vain, ettei äiti kuule tätä.

Jonkinsortin alkoholiongelmako? Mahdollisesti, jos ottaa huomioon sen, etten pysty olla lähes päivääkään juomatta - paitsi jos olen niin pahassa krapulla, etten nouse edes sängystä.

En minä tiedä miksi läträän juomalla niin paljon... tai no... Tiedänhän minä; Haluan olla kuulematta huutoja päässäni, kieltää ongelmani ja olla syömättä. Tosin nyt Poikakin alkaa huomaamaan sen, että olen melko rappiolla. Hänen eilinen kommentinsa nauratti:" Näytät siltä, kuin olisit 10 oppilas koulussa, mutta silti olet oikea deeku." Heh. 

Voisiko aina olla perjantai tai lauantai, silloin juominen olisi sosiaalisesti hyväksyttävää ja olisi muitakin jotka joisivat. 

Kaikki päivän ruoka ahdistaa. Poika laittoi äsken, että tulee hesen kautta... HYI! En minä voi syödä sitä moskaruokaa oksentamatta. Silti en kehtaisi täällä oksentaa. 

Voisipa mulla olla jo oma kämppä, niin ei olisi kukaan vahtimassa olan takana.

Paineita

Ahdistus, ulkonkö, Poika, perhe? Mistä näistä alkaisin.
Viiltelin, kun kirjoitin Baarissa viestin. Nyt olen menossa Pojan luo... tiedän hänen kommenttinsa "Mistä tuo tuli?" "Miksi teet noin" pahimassa tapauksessa "Miksi haet tuollaista huomiota?"

Aina silloin kun flippaan oikeen pahasti (eli oksennan kunnolla, päätän vetää juomaa kunnolla tai viiltelen) ... minua lähinnä naurattaa. Naurattaa tämä typerä sairaus. Naurattaa tämä typerä mieli. Miksi kukaan tekisi itselleen tällaista, mikä satuttaa sinua itseäsi ja vielä sen paskan lisäksi kaikkia muita.

Mulla on vika psykologi-käynti tämän psygologin kanssa, jolle olen jutellut viimeisen vuoden. Mua pelottaa ja ahdistaa. En ole osannut kertoa hänelle edes viiltelystäni ja hädin tuskin oksentelusta tai muista näistä jutuista. (Lähinnä siksi, etten halua mihinkään tarkkailuun.) Mutta silti tuntuu, että olen kertonut tälle henkilölle niin paljon itsestäni. Tuntuu pahalle vain lähteä ja ajatella, etten välttämättä tule koskaan enää näkemään häntä.
Minulla on lähete lähemmäksi kotipaikkaani, koska lähinnä matkojen takia minun oli vaihdettava psygologia. En tosin tiedä miten tämä homma tulee tästä eteenpäin toimimaan. Mua pelottaa. Olen niin hämilläni kaikesta. Puran hirveästi pahaa oloani Poikaan, eikä hän ansaitse sitä. En tiedä ansaitsenko minäkään kaikkia niitä syytöksiä mitä kaadan itseni päälle.

Nyt minulla on vihdoin taas 3kk jälkeen oma kone millä kirjoittaa. Ennen tätä olen lähinnä kirjoittanut puhelimella, joten teksti on ollut melko tökkivää. (enkä kyllä lupaa parannusta vieläkään :D) Olen kuitenkin todella iloinen huomatessani, että seuraajamääräni on kasvanut. Toivoisinkin teiltä rohkeaa osallistumista, ja olisi kiva, että ehdottaisitte aiheita ja kysyisitte kysymyksiä.
Toivottavasti teillä ihanilla menee paremmin. T: Kida <3

Baarissa

Järkyttävä nesteputkipäällä (eli alkoholi ja satunnaista purtavaa) nyt taas vanhempien luona ja oksentamista sekä ahmintaa. Ärsyttää kun nenästä tulee verta kun oksentaa.
Voisinko laihtua.
Tänään olin baarissa ja söin niin saatanasti kun tulin himaan. Sen takia en voi nukkua enkä kyllä kirjoittaakaan järkevästi.

Höpöhöpö

3 päivää kestänyt reipas oksenteluputki päällä. Kaikki sisälle jäävä inhottaa ja oksettaa. Vaikea saada tarpeeksi vettä, kun suurin osa nesteestäkin on melkein kahvia tai tulee ulos.
Huomenna on lääkäri ja ravintoterapeutti. Eipä mulla oikeastaan oo mitään sanottavaa kummallekaan.
Muuten mieliala on ollut ihan ok kai, mutta heti Pojan lähdettyä alkoi tämä pakonomainen säälittävä yritys laihtua. Ihan kun se parilla puklulla ne kilot lähtisi, kun kumminkin saan parissa päivässä kerättyä ne ahmimalla takaisin. Rakastan niin paljon tätä helvetin kierrettä..
Huomenna pitäisi myös käydä opolla ja hakea kouluun. Pitäisi myös kirjoittaa eroamispaperit lukiolle.