Ahdistus, ulkonkö, Poika, perhe? Mistä näistä alkaisin.
Viiltelin, kun kirjoitin Baarissa viestin. Nyt olen menossa Pojan luo... tiedän hänen kommenttinsa "Mistä tuo tuli?" "Miksi teet noin" pahimassa tapauksessa "Miksi haet tuollaista huomiota?"
Aina silloin kun flippaan oikeen pahasti (eli oksennan kunnolla, päätän vetää juomaa kunnolla tai viiltelen) ... minua lähinnä naurattaa. Naurattaa tämä typerä sairaus. Naurattaa tämä typerä mieli. Miksi kukaan tekisi itselleen tällaista, mikä satuttaa sinua itseäsi ja vielä sen paskan lisäksi kaikkia muita.
Mulla on vika psykologi-käynti tämän psygologin kanssa, jolle olen jutellut viimeisen vuoden. Mua pelottaa ja ahdistaa. En ole osannut kertoa hänelle edes viiltelystäni ja hädin tuskin oksentelusta tai muista näistä jutuista. (Lähinnä siksi, etten halua mihinkään tarkkailuun.) Mutta silti tuntuu, että olen kertonut tälle henkilölle niin paljon itsestäni. Tuntuu pahalle vain lähteä ja ajatella, etten välttämättä tule koskaan enää näkemään häntä.
Minulla on lähete lähemmäksi kotipaikkaani, koska lähinnä matkojen takia minun oli vaihdettava psygologia. En tosin tiedä miten tämä homma tulee tästä eteenpäin toimimaan. Mua pelottaa. Olen niin hämilläni kaikesta. Puran hirveästi pahaa oloani Poikaan, eikä hän ansaitse sitä. En tiedä ansaitsenko minäkään kaikkia niitä syytöksiä mitä kaadan itseni päälle.
Nyt minulla on vihdoin taas 3kk jälkeen oma kone millä kirjoittaa. Ennen tätä olen lähinnä kirjoittanut puhelimella, joten teksti on ollut melko tökkivää. (enkä kyllä lupaa parannusta vieläkään :D) Olen kuitenkin todella iloinen huomatessani, että seuraajamääräni on kasvanut. Toivoisinkin teiltä rohkeaa osallistumista, ja olisi kiva, että ehdottaisitte aiheita ja kysyisitte kysymyksiä.
Toivottavasti teillä ihanilla menee paremmin. T: Kida <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti