Rappio

Ulkona sataa vettä ja tulee. Pimeys kietoo kaikkea syleilyynsä pikkuhiljaa. Pieni lapsi kaatuu kuralätäkköön ja huutaa äitiään - harmi vain, ettei äiti kuule tätä.

Jonkinsortin alkoholiongelmako? Mahdollisesti, jos ottaa huomioon sen, etten pysty olla lähes päivääkään juomatta - paitsi jos olen niin pahassa krapulla, etten nouse edes sängystä.

En minä tiedä miksi läträän juomalla niin paljon... tai no... Tiedänhän minä; Haluan olla kuulematta huutoja päässäni, kieltää ongelmani ja olla syömättä. Tosin nyt Poikakin alkaa huomaamaan sen, että olen melko rappiolla. Hänen eilinen kommentinsa nauratti:" Näytät siltä, kuin olisit 10 oppilas koulussa, mutta silti olet oikea deeku." Heh. 

Voisiko aina olla perjantai tai lauantai, silloin juominen olisi sosiaalisesti hyväksyttävää ja olisi muitakin jotka joisivat. 

Kaikki päivän ruoka ahdistaa. Poika laittoi äsken, että tulee hesen kautta... HYI! En minä voi syödä sitä moskaruokaa oksentamatta. Silti en kehtaisi täällä oksentaa. 

Voisipa mulla olla jo oma kämppä, niin ei olisi kukaan vahtimassa olan takana.