13.49
Tuntuu, että kuolen - nuo sanat pyörivät päässäni taukoamatta. Olen flunssassa ja kipeänä. En haluaisi, haluan mennä laskemaan, hypätä isoimmasta hyppyristä ja murtaa niskani - tai, sitten laskeutua niin mallikelpoisesti, että voisin kerrankin olla ylpeä itsestäni.
Olen jäänyt yksin tänne mökillemme, joten suuntasin samantien koluamaan kaikki kaapit, mistä voisin viedä muutaman tilkan alkoholia kenenkään huomaamatta; löysin punaviinia ja täytin muovipulloni sillä.
En jaksa, en halua, en pysty. 400Burana naamaan. Voisi katsoa lisää Black Mirroria, mutta sen surkeat tarinat vain taitavat ahdistaa minua. Toisaalta tällainen vellominen on sinänsä ihan turvallisen tuntuista - tuttua. Silti se laittaa minut sumuun, jossa en meinaa tuntea, tai tunnen liikaa ja käteni haluaisivat tuntea veitsen terän. "Hyvä kroppa, ruma mieli" - kuten joskus sanoin sarkastisesti. Ruma mieli- osuus on täysin totta, kropastani en sano enää sanaakaan. Oksentaminen käy mielessä ja välillä sorrun posliinipöntön halailuun, mutta toisaalta ei alkoholia saa oksentaa, koska silloinhan saattaisin menettää humalaprosenttejani.
14:37
Toivoisin, että joku puhuisi minulle, joku mukava. Tai edes soittaisi. Olen niin vihainen vieläkin Ystävällä siitä, kuinka hän viime baarireissullamme hylkäsi minut kahdesti ja nyt olen hänelle 70e velkaa. Ei minulla ole sellaisia rahoja. Kaikki sen takia, että mitä; olin pois koulusta hänen vuokseen? Sain olla yksin? Ja vedin huumeita, jotka aiheuttivat seuraavana päivänä vain kamalia itkukohtauksia. Ihan vitun mukavaa.
20:14
Pojalla on joku uusi nainen. Minua oksettaa nähdä hänen nimikirjaimensa Pojan biossa - minun paikallani. Vaikka menetin jo kauan sitten oikeuteni välittää.
22:07
Pelasin äsken vanhempieni, ja serkkujen kanssa tikkiä. Halasin äiti ja sanoin meneväni nukkumaan. Äiti halasi takaisin, ja sanoi: "Kiva, että olet mukana" - tuntuu hyvälle. Ehkä tämä päivä ei mennytkään ihan puihin ja voin mennä hyvillä mielin nukkumaan. Öitä. <3
Näin alkoholistin lapsena on jotenkin todella surullista lukea noin nuoren ihmisen tekstiä, joka on kovaa vauhtia menossa alkoholismin suuntaan. Ootko kertonut hoitotahoille alkoholiongelmastasi? Sulla olisi vielä aikaa viheltää peli poikki. Ei alkoholi oo vastaus mihinkään. Se voi viedä sulta sun loppuelämän mahdollisuudet, ja lopulta myös kaikki läheiset. Älä turvaudu siihen, sillä jossain kohtaa havahdut siihen että sulla ei ole enää mitään muuta.
VastaaPoistaNiin, tiedän, ja todellakin tiedostan alkoholiongelmani. Toisaalta, en ole kertonut hoitotaholleni oikeastaan asiasta yhtään, koska en jotenkin sairaalla tavalla koe olevani valmis päästämään irti alkoholista... en edes tiedä mitä siinä pelkään.
PoistaEhkä sitä, että ne vain sanovat, että lopeta, tai ne alkavat tarkkailla elämääni alkoholin kanssa ja pelkään epäonnistumista.
Itsekin olen kasvanut paikassa, missä alkoholia on käytetty pitkin viikkoa väärällä tavalla ja lapsena olen suojellut pikkusiskojani siltä paskalta, nyt tuntuu, että vain kuormitan heitä, kun olen itsekin päätynyt samaan. Alkoholi tuntuu normille, jota pitää vain ottaa, vaikka joka ilta sitä vituttaa, kun ärsyttää olla humalassa.