Autuas hilpeys ja rauha alkaa olla pois. Keveyden tunne katoaa yhtä nopeasti, kuin palavan tupakan savu. AHDISTAA - mutta mikä? Lähinnä Hiisi. Vittu. Aina tämä sama päänsisäinen taistelu siitä, että pitäisi vain antaa toisen olla ja elää elämäänsä, vaikka ei itse siihen kuuluisikaan. Harmi vaan, että niin kovasti haluaisin. - Ehkä tämä on vain pitkän yksinolon seurauksia ja hirmuisessa puutteessa eloa.Viikonloppuna nään Pojan pitkästä aikaa, ehkä tämä muuttaa edes jotain.
Pakko laittaa kahvia keittymään, keittymään niin perkuleesti, että voin kärsiä vatsakivuissani sängynalla. Mikään ei tunnu mielekkäälle ja kaikki vain ärsyttää. Onko pakkoa tuntea mitään.
Mun mielenterveys ei ole kunnossa. Aina tulee joo takapakkeja, mutta tällaiset muutama päivä kivaa ja sen jälkeinen täys masennus, kuin kärsisi pahimmasta krapulasta ja haluaa vain piiloutua maailmalta, säkenöivältä auringolta ja iloisilta ihmisiltä, ei tunnu normaalille.
Pelonsekaisin (lähinnä kieroutuneen iloisena) tuijotan välillä itseäni peilistä - ainakin kolme kiloa. Oluen turvotus on laskenut ja solisluut ovat nousseet enemmän näkyviin, kuin aikoihin. Olisi niin helppo pudottaa vielä muutama kilo.
Mieli alkaa tehdä huumeita, tarvitsisi vain rahaa. Narrina ollessaan ei tule pahemmin syötyä, eikä tule kyllä nytkään, ainakaan mitään järkevää.
Kyllä mä keksin keinon pilata terveyttäni, vaikka alkoholiin olenkin koskematta. Kai se on vain joku maailman laki, - mieleni laki- että minulla on pakko olla joku riippuvuus.
Tiedän kaiken terveellisen elämän rytmeistä, arkiliikunnan tärkeydestä ja kasvojen hoidosta, sekä hiusten laitosta. Mutta miksi jaksaa niistä mitään, jos se mielihyvä ei kuitenkaan kestä kahta sekuntia kauempaa. Jokin kyyninen pikkuakka sisälläni heristelee nyrkkiään ja saa kaiken kauniin muuttumaan rumaksi. En koe oloani etuoikeutetuksi, koen oloni uhriksi - mikä on vielä typerämpää. Vihaan olla itseni uhri, tai puhumattakaan muiden, mikä johtaa vain vihaisuuteen ja patoutuneiseen ahdistukseen, joka "johtuu kyllä jostain", niinkuin psykologit ja lääkärit ovat vuosia hokeneet.
Mikä perkele minussa on niin vialla, etten voi edes yhtä viikkoa nauttia kauniista kesäsäästä ja elää niinkuin muut. Siitä onnesta minä haaveilen, varmaan lopunikäni.
Hoitokeinoni: kahvia niin, että närästys on taattu. 10mg diapam, 20mg mirtazapin, puolikas rivo (nyt ei vaan jaksa) +tietysti 150mg venlaflax
keskiviikko 18. heinäkuuta 2018
maanantai 16. heinäkuuta 2018
Viikko ilman alkoholia
Ihmeiden aika ei ole ohi. Olen tänään ollut tasan viikon ilman alkoholia, luultavasti ekaan kertaan pariin vuoteen. Ihan perseestähän tämä vieroittuminen on ollut; ruoka ei meinannut pysyä sisällä, kylmä, tärinä, krampit ja ylipäätään koko henkinen jaksaminen.
Olin katkolla neljä päivää. Eilen, kun tulin takaisin kämpille olin iloinen ja onnellinen. Sitten istahdin sängylleni ja katselin aavistuksen verran räjähtänyttä kämppääni. Tyhjyys ja ahdistus valtasi sisuskaluni ja saivat minut itkemään, sekä soittamaan jälleen äidilleni yhden nyyhkytyksen täyteisen puhelun.
Olin jo lähdössä juna-asemalle, kun törmäsin pariin kaveriini. Oli hauska päivä, vaikka illalla ahdistus olikin jälleen hirveää. Tenoxi naamaan ja nukkumaan.
Nyt istun junassa menossa kohti vanhempieni taloa. Katson käsitaipeitani ja tunnen häpeää ja oksetusta. Ikuisiksi piirtyneet arvet tärisevien käsieni ja terän pään vuoksi. Miksei ne voi vaan kadota?
En tiedä mitä kotona tulee tapahtumaan, mutta ainakin aion olla ilman olutta.
Olin katkolla neljä päivää. Eilen, kun tulin takaisin kämpille olin iloinen ja onnellinen. Sitten istahdin sängylleni ja katselin aavistuksen verran räjähtänyttä kämppääni. Tyhjyys ja ahdistus valtasi sisuskaluni ja saivat minut itkemään, sekä soittamaan jälleen äidilleni yhden nyyhkytyksen täyteisen puhelun.
Olin jo lähdössä juna-asemalle, kun törmäsin pariin kaveriini. Oli hauska päivä, vaikka illalla ahdistus olikin jälleen hirveää. Tenoxi naamaan ja nukkumaan.
Nyt istun junassa menossa kohti vanhempieni taloa. Katson käsitaipeitani ja tunnen häpeää ja oksetusta. Ikuisiksi piirtyneet arvet tärisevien käsieni ja terän pään vuoksi. Miksei ne voi vaan kadota?
En tiedä mitä kotona tulee tapahtumaan, mutta ainakin aion olla ilman olutta.
torstai 12. heinäkuuta 2018
Katkolla yritys 2
Eli tosiaan viikko sitten lensin katkolta pois, juotuani yhden oluen ulkoiluaikana ja mittarihan siinä sitten värähti, mikä tarkoitti lentoa pihalle.
Nyt olen täällä toista kertaa ja kotiuduin juuri huoneeseeni, jonka jaan ihan mukavan oloisen tytön kanssa.
Ei tunnun niin ahdistavalle, kuin viimeksi, koska tietää jo oikeastaan talon säännöt ja paikat, mikä helpottaa ahdistusta huomattavasti.
Klo: 14:50
Paha olo melkein koko ajan. Oli pakko äskenkin ottaa päikkärit ja maata. Harmi, että netflixin katsominen makuultaan sivuttain on hieman hankalaa.
Ahdistaa helposti melkein kaikki. Ikävä ja suru Hiisiä, vaikka tiedän, että hän tuskin edes muistaa minua. En tiedä...
Saan huoneen ehkä pelkästään itselleni, jos toinen tyttö pääsee vapaaksi jo tänään.
Klo: 19.59
Äsken oli iltapala, josta tuli hemmetin paha olo.
Sain huoneen itselleni, kun toinen tyttö lähti jo tänään pois.
Vähän masentaa ja on ikävä kavereita, mutta ei tee mieli olutta, mikä on hyvä asia. Olen oikeastaan nukkunut vain koko ajan. Nyt vain odotan, että yökkö tulee parin tunnin päästä antamaan unilääkkeet.
Nyt olen täällä toista kertaa ja kotiuduin juuri huoneeseeni, jonka jaan ihan mukavan oloisen tytön kanssa.
Ei tunnun niin ahdistavalle, kuin viimeksi, koska tietää jo oikeastaan talon säännöt ja paikat, mikä helpottaa ahdistusta huomattavasti.
Klo: 14:50
Paha olo melkein koko ajan. Oli pakko äskenkin ottaa päikkärit ja maata. Harmi, että netflixin katsominen makuultaan sivuttain on hieman hankalaa.
Ahdistaa helposti melkein kaikki. Ikävä ja suru Hiisiä, vaikka tiedän, että hän tuskin edes muistaa minua. En tiedä...
Saan huoneen ehkä pelkästään itselleni, jos toinen tyttö pääsee vapaaksi jo tänään.
Klo: 19.59
Äsken oli iltapala, josta tuli hemmetin paha olo.
Sain huoneen itselleni, kun toinen tyttö lähti jo tänään pois.
Vähän masentaa ja on ikävä kavereita, mutta ei tee mieli olutta, mikä on hyvä asia. Olen oikeastaan nukkunut vain koko ajan. Nyt vain odotan, että yökkö tulee parin tunnin päästä antamaan unilääkkeet.
lauantai 7. heinäkuuta 2018
Fuck
Täällä alkaa olla niin paskaa - mua ahdistaa, vituttaa ja itkettää. Tekis mieli heitellä tavaroita ilmaan ja lähteä vittuun täältä ostamaan kaljaa. Saan tänään 30mg diapamia, mitkä ei vaikuta vittuakaan. So good. Ja nyt ne pakotti mut eka johonkin puhumisryhmään, joka kohta johonkin VITUN rentoutuskeissii. Ei mua kiinnosta istua huonossa tuolissa turpa kiinni ja kuunnela liiballaabs merenääni-musiikkia. Mielummin katson konettani, syön herkkujani, tai menen siksi puoleksi tunniksi/tunniksi vittun sänkyyn makaamaan.
Olo on tasan sellanen, etten ole saanut täältä mitään irti. En ymmärrä ohjaajia, eikä ne minua.
Porukka ei oikeasti taida täällä hoitohenkilökunnassa tajuta, että kaiken muustakin johtuvan masennuksen ja ahdistuksen kasvu on vain kasvanut koko ajan selvän päivän jälkeen.
En ole vieläkään saanut puhua kellekään kunnolla, enkä oikein tiedä kiinnostaako.
Olo on tasan sellanen, etten ole saanut täältä mitään irti. En ymmärrä ohjaajia, eikä ne minua.
Porukka ei oikeasti taida täällä hoitohenkilökunnassa tajuta, että kaiken muustakin johtuvan masennuksen ja ahdistuksen kasvu on vain kasvanut koko ajan selvän päivän jälkeen.
En ole vieläkään saanut puhua kellekään kunnolla, enkä oikein tiedä kiinnostaako.
perjantai 6. heinäkuuta 2018
Katkaisuhoito
Tänään saavuin kolmen tunnin unien jälkeen katkolle, jossa olen seuraavat viisipäivä.
Huoneet näyttää sairaalahuonneille ja jaan sen kahden muun kanssa - olisi edes verhot välissä.
(Ja jos jompikumpi kuorsaa...............)
En saanut ottaa omaa tietokonetta, enkä tänään käydä ulkona, koska eka päivä ->> Ahdistaa.
Onhan täällä yleisesti käytössä oleva pöytäkone, mutta ei tätä hirveästi mukana kanneta.
Olen saanut ja kahdesti diapammikstuuraa, mutta olo on jälleen äärimmäisen ahdistunut, turhautunut, itkettää ja masentaa. Mitä mä täällä teen? Haluan mennä ostamaan olutta, koska sillä ahdistus poistuisi, mutta jos keskeytän katkon petän sekä itseni, että kaikki läheiseni.
Äsken alkoi rentoutustunti, jossa käytännössä ollaan tunti turpakiinni ja kuunnellaan rauhallista musiikkia. Lähdin kolmen minuutin jälkeen helvettiin, jotta en häiritse ihmisiä, jotka oikeasti yrittävät rauhottua.
Ei tämä todellakaan tunnu helpolta- Tärisen, hikoilen ja ahdistun. Väsynyt masennukseni huutaa huumeita ja kontin kaljaa. Tarvittavien määrä ei tunnu riittävälle ja kaikki on vain perseestä.
Kaverit ovat lähdössä viikonloppuna ruissiin ja ties mihinkä hauskaan.
Toisaalta, jos tämä auttaa, niin sitten minuakin ehkä saatetaan alkaa pyytää ulos.
Usko kuitenkin atm. on aivan lopussa. En jaksaisi ja haluaisin hypätä lattialle itkemään, jos se auttaisi jotain.
Tiedän, tiedän, että tämä on eka päivä, ja "olo tulee helpottumaan" - toivon niin, vaikka toivottamalle tuntuu. Vittu.
Ainiin ja päivän droppeihen kuului 100mg diapamimikstuuraa (rauhotti ehkä vähän, mutta ei pahemmin, joten hienoa- laskekaa se vaa heti huomenna tyylii milliin.)
Uneen sain kaks tenoxia, pinorin ja melatoniinia.
Huomenna pakko olla jo parempi olo.
Huoneet näyttää sairaalahuonneille ja jaan sen kahden muun kanssa - olisi edes verhot välissä.
(Ja jos jompikumpi kuorsaa...............)
En saanut ottaa omaa tietokonetta, enkä tänään käydä ulkona, koska eka päivä ->> Ahdistaa.
Onhan täällä yleisesti käytössä oleva pöytäkone, mutta ei tätä hirveästi mukana kanneta.
Olen saanut ja kahdesti diapammikstuuraa, mutta olo on jälleen äärimmäisen ahdistunut, turhautunut, itkettää ja masentaa. Mitä mä täällä teen? Haluan mennä ostamaan olutta, koska sillä ahdistus poistuisi, mutta jos keskeytän katkon petän sekä itseni, että kaikki läheiseni.
Äsken alkoi rentoutustunti, jossa käytännössä ollaan tunti turpakiinni ja kuunnellaan rauhallista musiikkia. Lähdin kolmen minuutin jälkeen helvettiin, jotta en häiritse ihmisiä, jotka oikeasti yrittävät rauhottua.
Ei tämä todellakaan tunnu helpolta- Tärisen, hikoilen ja ahdistun. Väsynyt masennukseni huutaa huumeita ja kontin kaljaa. Tarvittavien määrä ei tunnu riittävälle ja kaikki on vain perseestä.
Kaverit ovat lähdössä viikonloppuna ruissiin ja ties mihinkä hauskaan.
Toisaalta, jos tämä auttaa, niin sitten minuakin ehkä saatetaan alkaa pyytää ulos.
Usko kuitenkin atm. on aivan lopussa. En jaksaisi ja haluaisin hypätä lattialle itkemään, jos se auttaisi jotain.
Tiedän, tiedän, että tämä on eka päivä, ja "olo tulee helpottumaan" - toivon niin, vaikka toivottamalle tuntuu. Vittu.
Ainiin ja päivän droppeihen kuului 100mg diapamimikstuuraa (rauhotti ehkä vähän, mutta ei pahemmin, joten hienoa- laskekaa se vaa heti huomenna tyylii milliin.)
Uneen sain kaks tenoxia, pinorin ja melatoniinia.
Huomenna pakko olla jo parempi olo.
tiistai 3. heinäkuuta 2018
Muutaman päivän postauksia
Sunnuntai, 16:04:
Ajatuksia, joita ajattelin yrittää keskiviikkoon asti kirjata tähän tekstiin:
Olen junassa. Olen menossa porukoille ja huomenna kehitysvammaisten leirille, missä toimin isosena.
Jännittää ja ahdistaa. On pelkästään ihme, että istun tässä junassa. (Olen tosin savun ja jonkun muunkin vaikutuksenalaisena. Olen myös kumonnut jo kolme olutta. ((Ja miten helvetissä voi ahdistaa näin paljon, että vanha lukio-tuttavani istuu melkein vieressäni. Hän on kympin oppilas, ja tässä minä tärisen, en ole käynyt suihkussa, näytän pulsulle ja juon olutta - hieno vaikutelma.)))
En tiedä miten tulen kestämään tuon leiriajan... ilman olutta. Toisaalta vuosi on kulunut vasta heinäkuun viides päivä, joten pakkaan muutaman mukaan, jotka pystyn juomaan illalla leiriläisten mentyä nukkumaan.
Tukihenkilöni etsivistä säätää jotain. Ahdistaa. Vittu herätykseni ei herättänyt aamulla ennen 11, joten missasin aikani etsivissä, enkä saanut perustoimeentulotukihakemustani täytettyä.
Miten maksan vuokrani? Minulle ei tule rahaa ennen viidettä. Mikä tarkoittaa, ettei minulla ole vaihtoehtoja, kuin kerjätä vanhemmiltani, jotka ovat jo valmiiksi vihaisia, koska joutuivat maksamaan viimevuokranikin. Helvetin hienoa.
Katkoni pitäisi alkaa torstaina, mutta jostain syystä kela-tuntija etsivä (joka ei ole kesälomalla, niinkuin psykologi - etsivä, joka oli mukana lääkärissä, kun katkosta puhuttiin.) luulee, että soitettaisiin vasta torstaina ja menisin katkolle perjantaina. Ei käy! Koska muuten juon torstainakin kaljaa, enkä halua enää yhtään ylimääräistä oluen kiskomispäivää.
Palataan. (Kirjoitan niin raivolla, että teksti muuttuisi kohta vaan pelkäksi kiroiluksi)
Klo: 18:51
Tulin kotiin ja kerroin, etten päässyt ajalleni tänään ja vuokranmaksuuni tulee ongelmia. Äiti huusi, ettei aio auttaa ja isä huusi jotain paskaa siitä, kuinka olen vain tissutellut, typerä, enkä osaa hoitaa asioitani. Sain paniikkikohtauksen ja halusin käytänössä vaan pois täältä.
Soitin myös Hiisille, mutta hän on jotenkin niin äärimmäisen vaikean kuuloinen, kun kysyn häntä tapaamaan, ihan kuin hän pitäisi minua vastenmielisenä.
Ma: Klo: 13:17
KeVa-leiri on alkanut. On ensimmäisen päivälevon aika, mikä tarkoittaa minun ensimmäistä taukoa.
Leiri on alkanut mukavasti ja minulla on 4 miestä ohjattavana, joista 3 on onneksi hyvin omatoimisia. Yhtä herraa pitää vähän aina muistuttaa ja ohjata, että mitä tehdään.
Olen myös kerinnyt juoda yhden oluen tänne ajaessani. Tupakalla nyt ravaan aina, kun tilaisuus vaan eteen tulee. Onneksi ei tarvitse juoksennella enää minnekään metsän kannon kuusen alle piilotupakalle, vaan kehtaan mennä vain keittiön takana löytyvällä röökipaikalla.
Klo: 17:34
Taas on aika hurahtanut kahvien, ja päivällisen ohi, joten on leiriläisten päiväunien aika. Itsehän olisin voinut myös käyttää ajan nukkumiseen, mutta menin autooni juomaan oluen. Olen minäkin hieno isonen, kun oon niin saatanan riippuvainen tuosta alkoholista.. en mä täällä todellakaan kännissä kakkuloi, mutta yksi tasottava on vaan pakollinen aina välillä.
Nämä uudet isoset häslää turhan paljon. Eivätkä osaa kyllä antaa minkäänlaista unirauhaa. Tekisi mieli huutaa käytävssä riekkujille, että "turpa kiinni, täällä nukutaan", vaikken edes itse nuku.
Ti: Klo: 16:41
Laiskuus on iskenyt ja olen kirjoittelun sijaan mieluummin katsonut netflixiä.
On väsyttänyt koko päivän. Ja päivällisen jälkeisten päikkäreiden pituus venähti minun kohdallani puoli tuntia yli ja missasin puolet laulutunnista. (Ei sillä, että se kyllä haittaisi yhtään.)
Ärsyttää. Mulla on vaan yks olut, mutta sekin riittää, että saan vuoden mittaisen oluenjuonti-maratonini suoritettua. xd Nyt irtokarkkeja ja ärsyttävä jakso OITNB:stä
Klo: 21:45
Meni ihan todella nopeasti tämä päivä, ja oikeastaan koko leiri on taittunut hyvin kivuttomasti. Onneksi lähdin, tulipa tienattua muutama kymppi rahaaki.
Huomenna vielä aikainen aamu ja jotain leikkiä leiriläisten kanssa, jonka jälkeen kotiin ja mitä luultavammin kännit viimeisen päivän kunniaksi. (Niin varmaan viimeisen, mutta vittu jos tän putken edes katkaisisi.)
Tämä päivä meni yhden ison oluen voimin, eikä niin hirveän tiukkaa edes tehnyt, vaikka kaipailinkin moneen otteeseen yhtä olutta. Nyt katson vielä hetken jotain koneelta ja sitten alan itsekin nukkumaan. Voisin päättää myös tämän tekstin tähän, näillä sanoilla, että:
Kannattaa uskaltaa ja lähteä! Hyvää yötä!
Ajatuksia, joita ajattelin yrittää keskiviikkoon asti kirjata tähän tekstiin:
Olen junassa. Olen menossa porukoille ja huomenna kehitysvammaisten leirille, missä toimin isosena.
Jännittää ja ahdistaa. On pelkästään ihme, että istun tässä junassa. (Olen tosin savun ja jonkun muunkin vaikutuksenalaisena. Olen myös kumonnut jo kolme olutta. ((Ja miten helvetissä voi ahdistaa näin paljon, että vanha lukio-tuttavani istuu melkein vieressäni. Hän on kympin oppilas, ja tässä minä tärisen, en ole käynyt suihkussa, näytän pulsulle ja juon olutta - hieno vaikutelma.)))
En tiedä miten tulen kestämään tuon leiriajan... ilman olutta. Toisaalta vuosi on kulunut vasta heinäkuun viides päivä, joten pakkaan muutaman mukaan, jotka pystyn juomaan illalla leiriläisten mentyä nukkumaan.
Tukihenkilöni etsivistä säätää jotain. Ahdistaa. Vittu herätykseni ei herättänyt aamulla ennen 11, joten missasin aikani etsivissä, enkä saanut perustoimeentulotukihakemustani täytettyä.
Miten maksan vuokrani? Minulle ei tule rahaa ennen viidettä. Mikä tarkoittaa, ettei minulla ole vaihtoehtoja, kuin kerjätä vanhemmiltani, jotka ovat jo valmiiksi vihaisia, koska joutuivat maksamaan viimevuokranikin. Helvetin hienoa.
Katkoni pitäisi alkaa torstaina, mutta jostain syystä kela-tuntija etsivä (joka ei ole kesälomalla, niinkuin psykologi - etsivä, joka oli mukana lääkärissä, kun katkosta puhuttiin.) luulee, että soitettaisiin vasta torstaina ja menisin katkolle perjantaina. Ei käy! Koska muuten juon torstainakin kaljaa, enkä halua enää yhtään ylimääräistä oluen kiskomispäivää.
Palataan. (Kirjoitan niin raivolla, että teksti muuttuisi kohta vaan pelkäksi kiroiluksi)
Klo: 18:51
Tulin kotiin ja kerroin, etten päässyt ajalleni tänään ja vuokranmaksuuni tulee ongelmia. Äiti huusi, ettei aio auttaa ja isä huusi jotain paskaa siitä, kuinka olen vain tissutellut, typerä, enkä osaa hoitaa asioitani. Sain paniikkikohtauksen ja halusin käytänössä vaan pois täältä.
Soitin myös Hiisille, mutta hän on jotenkin niin äärimmäisen vaikean kuuloinen, kun kysyn häntä tapaamaan, ihan kuin hän pitäisi minua vastenmielisenä.
Ma: Klo: 13:17
KeVa-leiri on alkanut. On ensimmäisen päivälevon aika, mikä tarkoittaa minun ensimmäistä taukoa.
Leiri on alkanut mukavasti ja minulla on 4 miestä ohjattavana, joista 3 on onneksi hyvin omatoimisia. Yhtä herraa pitää vähän aina muistuttaa ja ohjata, että mitä tehdään.
Olen myös kerinnyt juoda yhden oluen tänne ajaessani. Tupakalla nyt ravaan aina, kun tilaisuus vaan eteen tulee. Onneksi ei tarvitse juoksennella enää minnekään metsän kannon kuusen alle piilotupakalle, vaan kehtaan mennä vain keittiön takana löytyvällä röökipaikalla.
Klo: 17:34
Taas on aika hurahtanut kahvien, ja päivällisen ohi, joten on leiriläisten päiväunien aika. Itsehän olisin voinut myös käyttää ajan nukkumiseen, mutta menin autooni juomaan oluen. Olen minäkin hieno isonen, kun oon niin saatanan riippuvainen tuosta alkoholista.. en mä täällä todellakaan kännissä kakkuloi, mutta yksi tasottava on vaan pakollinen aina välillä.
Nämä uudet isoset häslää turhan paljon. Eivätkä osaa kyllä antaa minkäänlaista unirauhaa. Tekisi mieli huutaa käytävssä riekkujille, että "turpa kiinni, täällä nukutaan", vaikken edes itse nuku.
Ti: Klo: 16:41
Laiskuus on iskenyt ja olen kirjoittelun sijaan mieluummin katsonut netflixiä.
On väsyttänyt koko päivän. Ja päivällisen jälkeisten päikkäreiden pituus venähti minun kohdallani puoli tuntia yli ja missasin puolet laulutunnista. (Ei sillä, että se kyllä haittaisi yhtään.)
Ärsyttää. Mulla on vaan yks olut, mutta sekin riittää, että saan vuoden mittaisen oluenjuonti-maratonini suoritettua. xd Nyt irtokarkkeja ja ärsyttävä jakso OITNB:stä
Klo: 21:45
Meni ihan todella nopeasti tämä päivä, ja oikeastaan koko leiri on taittunut hyvin kivuttomasti. Onneksi lähdin, tulipa tienattua muutama kymppi rahaaki.
Huomenna vielä aikainen aamu ja jotain leikkiä leiriläisten kanssa, jonka jälkeen kotiin ja mitä luultavammin kännit viimeisen päivän kunniaksi. (Niin varmaan viimeisen, mutta vittu jos tän putken edes katkaisisi.)
Tämä päivä meni yhden ison oluen voimin, eikä niin hirveän tiukkaa edes tehnyt, vaikka kaipailinkin moneen otteeseen yhtä olutta. Nyt katson vielä hetken jotain koneelta ja sitten alan itsekin nukkumaan. Voisin päättää myös tämän tekstin tähän, näillä sanoilla, että:
Kannattaa uskaltaa ja lähteä! Hyvää yötä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)