Olin viikon ilman tupakkaa; tänään maalasin naaman mustaksi ja kävin ostamassa röökiaskin.
Istun junassa ja näytän angstiselle pikkuteinille.
Haluaisin päihteitä ja jotain sekopäistä meininkiä, vaikka tammikuun piti ollakin niin kliseisesti "tipaton" - vitut.
Olo on outo. Tuijotan ja nauran oudoille asioille. Välillä kun mietin kuolemaa alan vain nauraa sairaalla tavalla. Ihmiset kysyy mille nauran - mitä niille siihen voi vastata. "Ai moi mietin vaan, että miltä tuntuisi vetää yliannostus nappeja tai viiltää ranteet auki". Heh.
Oon taas niin kyllästynyt elämääni. Hetken tuntui et ehkä kaikki alkaa taas skulaamaan normaalisti, mutta sitten synkät ja sairaat hirviöt valtaavat mieleni ja mä vaan annan mennä. Välillä on niin paljon kivempaa elämää mielikuvitusmaassani, harmi vain, että ulospäin se näkyy täydellisenä koomaamisena, sillä tosiasiassa en tee mitään.
Välillä mua huvittaa kaikki tää vastuu ja muu paska. (Koulu jne.) Haluisin valmistua koulusta joskus, mut minkä takia... En mä tiiä - itseni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti