Mä en vaan tajua miten voi olla henkisesti näin väsynyt. Oon ihan varma että tulen pilaamaan suhteeni Poikaan on tyhmyyteni ja masennuksen vuoksi - ja mitä vittua mulle sitten jää? Terä.
Eilen katselin myöhään yöllä lumihiutaleita, jotka piiskaantuivat naamaani. Annoin kylmyyden raastaa ihoani ja hiutaleiden sulaa hiuksiini. Tuo tunne vie äänet pois ja on hetki hiljaista. Hetki kun tupakan savu tanssii ilmassa ja muu maailma nukkuu, silloin tunnen olevani. Sitten se hetki loppuu. Maailma ja äänet palaavat tuhoamaan kaiken minussa, enkä minä pian ole kuin tyttö, joka ei osaa elää. Eikä kukaan rakastasta säälissä vellovaa.
Keskiviikkona joudun käymään ihmisten ilmoilla ja jo valmiiksi ahdistaa ja hävettää, kun ihmiset tulee näkemään viiltelyjälkeni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti