En oo taas hetkeen kirjotellut. Jotenkin en osaa enää lainkaan tuottaa haluamani kaltaista tekstiä. Eipä mulla oikeen oo mitään sanottavaakaan. Elän jossain aivan omassa maailmassani, missä vain seuraan oman ruumiini kulkemista, muttei mua oo siellä sisällä. En osaa oikein tunnistaa tunteitani. En tavoitella haluamaani. Mä vaan kellun tän ahdistavan virran mukana.
Useampana päivänä olen vain maannut liikkumatta sängyssäni. En mä edes enää itke. Tunnen vaan ahdistuksen kalvavan selkärankaani.
Perjantaina on wanhat. Huomenna on kenraalit. Mä en halua. Mun itseinho on nykyään aivan älytöntä. Mä inhoon mun ulkonäköö siinä pahuksen mekossa, eikä mulla ole mitään intoa panostaa mihinkään. Kaikki se kaunistautumisen ja rahan menon määrä on vaan oksettavaa. En mä ansaitse tätä.
Missä mä oon?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti