En ole puhunut syömisistäni, enkä urheiluistani oikeastaan ollenkaan. Lähinnä siksi, että masennus vie mua aika pahasti mukanaan, eikä mua oikein nappaile mikään. Olen silti tarkkaillut painoani, mutten ole sitä valmis jakamaan. Ehkä sitten joskus, kun pääsen johonkin mainittavaan tulokseen.
Urheilua en ole harrastanut käytännössä lainkaan. Tänään olisin niin kovasti halunnut lähteä lihaskuntoon, mutta tyhmä pää hajotti mut täysin ja päädyin itkemään sängyn viereen. Tai en oikeastaan edes itkemään, koska olen tunnevammainen, vaan tuijottamaan vähän psykoottisesti eteenpäin ja haukkomaan happea.
Kunnon ruokaa en syö oikeastaan ollenkaan. Viikonloput elän alkoholilla. Muut päivät muutamalla leivällä ja tällähetkellä saamillani penkkarikarkeilla.
Tietenkään en voi ikuisuuksiin jatkaa tuolla ruokavaliolla, joten toivottavasti saan jossain kohti voimia vaihtaa karkit vihanneksiin ja leivät vaikka kaurapuuroon.
Valehteleminenkin on aika iso ongelma. Varastin perjantaina viinapullon, jonka piilotin huoneeseeni. Tänään väitin kiven kovaa päin vanhempieni kasvoja, etten tiedä siitä mitään. Pahinta oli, että aloin itsekin uskoa siihen. Kuinka omatunnoton ihminen voi olla? Minun tapauksessa aika tosi.
Voin ensimmäistä kertaa myöntää mun oman läskin vartaloni kautta että herranjumala löysin kaksoisolentoni! Elän itsesäälillä mutta en kykene itkemään, vajoan siihen omaan psykoottiseen tilaan jolloin vaan mietin että saatana ja tuijotan seinää.
VastaaPoistaJa toi laihduttaminen, Vittu xd.. Olen läski mutta oon viellä laiskempi tekemään asialle mitään...
*Halaa*
Sä onnistut viellä
Oi ihanaa, että joku ymmärtää mistä ihmeestä höpisen. xd Tsemppiä sullekin <3
Poista