Yhtäkkiä on keskiviikko. Huomenna on torstai. Mihin menevät päivät? En minä tiedä. Itsevihan ja ruokailujen kanssa painimiseen - veikkaisin.
Huomenna on lääkäriaika. Keskustellaan lääkityksen jatkamisesta.
Ruokailuihin haluaisin apua. Ei tästä ahmimisesta tule mitään. Tää on ihan sairasta mitä kaikkea sain syötyä tänäkin iltana. Nyt puoliksi sulanut ruokamössö yrittää pakollakin kiivetä ruokatorvea pitkin ylöspäin, kun vatsa on niin täynnä. Keho hajoaa muutenin tämän sekoilun vuoksi. Hiuksiakin irtoaa tukoittain aina suihkun jälkeen. ... Ja mä en ees tiiä jaksanko välittää.
Koulussa käyn suurimmaksiosaksi. Mutta välillä ahdistus vie voiton. Tänään inhottavat olot veivät jumppatunninkin, mikä kostautui vain lisääntyvällä ahminnalla.
Miksi kaiken pitää olla niin sekavaa? Haluaisin vain niin pois täältä pimeästä, mutta virvatulet johdattavat minua jatkuvasti harhaan.
Wanhojen tanssit lähenevät ja mua ällöttää esiintyä puvussani. Vihaan tursuavia käsiäni, selkääni, rintaani... naamaani - kaikkea! Miten onnistunut prinsessapäivä voi olla, jos prinsessa itse haluaa tuupertua itkemään maahan ja kulauttaa vodkapullon kitusiinsa. Oi tätä itsevarmuuden riemujuhlaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti