Tänään isäni veljen tuhkat levitettiin matkalle kohti ikuisuutta. Hänet vietiin meiltä liian aikaisin, aivan liian nuorena. Hän ei tule näkemään lapsensa valmistujaisia, eikä sitä kuinka hänen lapsensa varttuvat vanhemmaksi. Hän ei pääse enää viettämään iloisia kesäiltoja, eikä lähtemään metsälle isäni kanssa.
"Hänen isä näytti niin hauraalle levittäessään lapsensa tuhkia" - kenenkään vanhemman ei tulisi kokea sitä. Ikinä.
En osaa ajatella asiaa, en lähes edes itkeä. Minua kalvaa hirveä yksinäisyys ja onttous.
Nuku hyvin rakas setäni. Kyllä me tullaan sua vielä moikkaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti