Tänään olen juonut kahvia ja yhden kaljan. Vatsaani kivisti niin paljon, että kävin ostamassa Skyrin. Toivon, etten söisi tänää enempää, tiedän, että tulen saamaan alkoholista jo tuplasti tarvitsemani kalorimäärät.
Ilta pelottaa. Pelottaa nähdä ihmiset, jotka joskus tunsin. Pelottaa, miten tulen käyttäytymään. Pystynkö olemaan fiksusti? Pystynkö olemaan juomatta tuplasti liikaa? En haluaisi jälleen nolata itseäni kaikkien edessä. Pystynkö hallitsemaan lihalliset haluni? En voi satuttaa Poikaa, en jälleen.
Mieleni tekee tupakkaa. Tämä junamatka kotiin puuduttaa. Turruttaa aivot ja selkärankani. Saa mieleni huutamaan ja käteni nykimään. En pysty rauhoittua, enkä keskittyä yhteen asiaan. Aivoni pyörivät liian lujalla teholla, aivan kuin ne yrittäisivät ratkaista vaikeinta matikan tehtävää. Turhaudun tähän tunteeseen.
Ihmiset junassa tulevat liian lähelle omaa tilaani. Pelkään jalkojeni osuvan toisiin, aivan kuin muut ihmiset voisivat polttaa ihoni.
Haluan jotain. Haluan jotain niin paljon. En tiedä - ehkä jotain kiksejä, mutta mistä? Olen jo kokeillut alkoholin kaikki hyvät ja huonot puolet. Pilvi ei juuri tuo minulle vaikutusta, ei ainakaan mitään mistä nauttisin. Tupakka on vain yksi pahe muiden joukosta. Mitä seuraavaksi?
Kävin eilen lenkillä. Juoksin vain vaivaiset 2,6km, mutta silti oksennus oli virrata läpi kehoni, kun järkevä puoli minussa käski pysähtymään. Välillä vihaan tätä "viisasta" puoltani niin paljon. Viisaalla puolella on omatunto ja järki - tarve ajatella asioiden jälkiseuraukset. (Tarve ajatella.)
Välillä haluaisin kadota. Kadota muulta maailmalta - kadota itseltäni. Tiedän, etten ole niin itsekäs, että voisin jättää vain kaiken, mutta silti leikin tällä ajatuksella luvattoman paljon.
Luulen hallitsevani tämän pelin, olevani tarpeeksi vahva taistelemaan kaikkea vastaan, mutta en minä ole. Olen vain pieni(ISO) tyttö.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti