keskiviikko 17. toukokuuta 2017

Our endless numbered days

Yritä nyt keksiä hyvä tekstin aloitus - nääh en jaksa.

Maanantaina oltiin kaverin luona juomassa. Ei mitään rynnäkköhumalia, mutta ilta venyi myöhään. Kolmen aikaan tulin kotiin, enkä oikeen tiedä mikä laukaisi sen, että otin lenkkarit, koiran ja juoksin metsään. Mahdollisesti, laukaiseva tekijä oli ahdistus, tai tarve saavuttaa riittävä määrä askelia päivälle. Niin minä juoksin pitkin metsätietä - humalassa, kuin mikäkin.
Oli hyvin lähellä, etten jäänyt sille tielle nukkumaan. Jossain kohti kalorihirviö iski päähäni ja yritin oksentaa... eihän sieltä tietenkään enää mitää tullut, kun edellisestä ryypystäkin oli jo tunteja. Seuraavana aamuna nenäni oli veressä.
Seuraava päivä meni sängyssä maaten. Ei, ei krapulan takia. Ehkä väsymyksen...? Mahdollisesti. Eniten minua kalvasi kuitenkin tunne, etten ole mitään, enkä ansaitse ketään. Inhosin itseäni, kun en jaksanut nousta ylös. Aiheutin turhan huolen (Jälleen kerran) vanhemmilleni. En päässyt lenkille, enkä tehnyt muutenkaan mitään muuta, kuin nukuin ja ahmin jälleen illalla. (Oksensin, oksensin, oksensin)

Olen hankkinut sellaisen apin, joka laskee askeleeni, johon voit laittaa päivän ruoat jne. Se on ollut todella motivoiva. Tänäänkin juoksin 5km lenkin, mikä minun tapauksessani on aika paljon, koska en ole pahemmin urheilua harrastanut lähiaikoina. Nyt olen jälleen helvetin motivoitunut laihtumaan ja nautin tästä tunteesta. Ainut vain, että kun en voi syödä juon alkoholia, mikä pilaa aivan liikaa asioita elämässäni.
Nytkin avasin korkin... enkä tiedä jälleen kerran mitä teen tällä illalla. Minulle iskee hirveä turhautumisen tunne, jollen pääse jonnekin tekemään jotain. Pilvi olisi tilanteessani helvetin hyvä ratkaisu, koska se ei toisi kaloreita, mutta saisi pääni pyörälle.

Olisi tosi kiva kuulla teistä rakkaat lukijat. <3 Jättäkää ihmeessä omia ajatuksia, tai mitä tahansa, jos siltä tuntuu.


2 kommenttia: