Mä oon yrittänyt ja tsempannut. Hoitanut kunnialla kaikki joulun pakolliset sukuloinnit ja lapannut ruokaa nauraen suuhun. En halunnut katsoa ruokaa, enkä maistanut sitä - mun oli vaan pakko syödä ja olla normaali.
Eilen olin serkulla juomassa sangriaa ja pelaamassa lautapelejä. Yöllä ennen nukkumaan menoa päätettiinkin tehdä jotain ruokaa; nuudeleita, tuc-keksejä, juustoja jne. Mulla oli ihan älyttömän paha olo sen syömisen jälkeen. Siinä pienessä laskuhumalassa inhosin niin paljon itseäni ja koko ajan pohdin milloin uskaltaisin mennä oksentamaan ja syyttää asiasta alkoholia. En oksentanut. Hiivin ahdistuneena nukkumaan.
Tänään söin yli puoli rasiaa suklaata, paketin tuc-keksejä ja juustopöydän antimia. Perheen kanssa rauhallista ja mukavaa leffailtaa. Joopajoo. Ahdistusta ja tunteiden pakkoturruttamista.
Olin päivemmällä shoppailemassa, mutten kestänyt sovituskoppien armotonta peilikuvaa. Inhosin kaikkea itsessäni. Tiedän lihoneeni, mutta sen näkeminen niin selkesti saa minut voimaan niin pahoin, etten osaa kuvailla sitä. En saanut oikeen mitään edes ostettua. En mä ansaitse mitään. Näytän kaikissa vaatteissa järkyttävälle sotanorsulle.
Uuden vuoden tulo ahdistaa minua, vaikkei mulla ole edes kunnon suunnitelmia. En vain haluaisi näyttäytyä missään näin ällöttävänä syöttöpossuna. Uv:n jälkeen pakko alkaa herkkulakkoon tansseihin asti ja alkaa urheilla. Pakko aloittaa kunnolla ja laihtua, ellen halua päätyä aikaiseen hautaan masennuksen vuoksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti