VITUN VITUN VITUN VITTU! Mus sisko tietää mun oksenteluista. En tiiä kuinka paljon muutakin se tietää. Ehkä se käy kattoo mun sivuhistoriaa? Ehkä se jopa tietää tästä blogista. Mua oksettaa. En osaa suhtautua tähän, enkä tiiä osaanko suhtatuu mun siskoon enää samalla tavalla. En tajua miten se voi suhtautua muhun. Se sano et oon sairas mieleltäni. Se on totta. Mä oon oikeesti ihan vitun pimeä päästäni, joten miten terve ihminen osaa suhtautuu enää tälläseen sekopäähän mitenkään normaalilla tavalla.
Ällöttävää. En haluu kohdata mun siskoo enää. Oon jotenkin luullut, et oon selvinnyt aika näkymättömänä näitten mun sekoilujen suhteen, mut jos siskokin tietää, niin ketä muita aavistelee jotain. Ja kuinka paljon ne tietää? Näkeeks kaikki, et mä oon sairas sekopää? Ahdistus kasvaa ja samoin vaa´an numerot.
En ollu tänään koulussa. Ei huvita. Mua ei huvita enää mitään. Haluan kuolla.
EDIT// Äiti pyysi äsken keskustelemaan. Hän lupasi soittaa terkkarille ja kysyä mulle apua. Ehkä ihan hyvä. Ajatukset vähän ristiriitaiset. Itkettää. Haluan apua tähän mun ahmimiseen ja masentuneisuuteen. Yritän ottaa tän hyvänä asiana, koska en oikeesti tiiä kuinka kauan enää olisin muutenkaan pystynyt pitää kulisseja ylhäällä. Yritän nyt itsekin nähdä jotain vaivaa ruokailujeni eteen, ettei jokainen ilta menisi niin järkyttäväksi mättämiseksi... Saa nähdä. Isin kommentti oli"
Onko taas asiat karannut vähän käsistä" Vähän.
Oon oikeestaan tosi ilonen ja liikuttunut siitä, että mun porukat ei alkanut tuomitsemaan mua tai huutanu mulle. Eivätkä kutsuneet mieleltää sairaaks. Kai ne yrittää ymmärtää ja auttaa. Kiitos heille.
(Koskaan ennen en oo itknyt samalla kun kirjotan... nyt en voi näille kyynelille mitään. En oo itkenyt ikuisuuteen.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti