Kaikki vaan huutaa - onko koskaan hiljaista?

Päätäni särkee . Minulla on jälleen migreeni, tai sitten en vain jaksa elää tätä päivää. Näitä kahta asiaa on yllättävän vaikea erotella toisistaan. Päänsäryn kun saa, ihan vain nukkumalla huonosti ja niskansa jumittamalla - mikä ei ole minulle mikään ongelma. En tiedä olenko mahdollinen burana-addikti, mutta ilmankaan en kipujeni vuoksi pysty olemaan, joten onko sillä väliä. Olen nukkunut lähes koko päivän, käynyt vain syömässä välillä ja katsomassa yhden elokuvan, sitten ryöminyt takaisin peittojeni alle. En haluaisi nousta koskaan. Haluan jäädä sänkyyni, haluan päätyä unohdetuksi, riutua nälässä, itkeä ja tuntea jotain, mutta olen löysä hyllyvä löllerö, joka luulee olevansa jokin hieno ja tärkeä, vaikka on oikeasti vain säälittävä itsesäälissään itseään säälivä läski. Lopettaisi jo ja tekisi jotain järkevää.

Vanhempani huutaavat yläkerrassa: raha-asioista, velvollisuuksta jne. Tekisi mieli mennä huutamaan nillee:" TURPA KIINNI!", mutta en mene. Makaan jähmettyneenä sängylläni syöden karkkipussini loppua ja kuuntelen. En kestä vanhempieni huutoa. Yleensä asiat ovat niin turhia, ettei niistä ole mitään järkeä keskustella edes normaalilla puheäänellä, mutta että pitää huutaa vielä niin kovaa, että naapuritkin kuulee... en jaksa. Isä syyttää äitiä, äiti syyttää isää. Jossain kohti äidin ääni muuttuu itkuiseksi, isä yrittää hyvitellä, mutta äiti alkaa taas huutamaan ja isältä menee järki. Ei ole voittajia, pelkästään kaksi loukattua kuoreensa vetäytyvää ihmistä ja pelokas lapsi kaiken keskellä. Hyvä loistavaa! Ihminen on kyllä Jumalan ihmeteos!

Katson itseäni peilistä. Ällöttää niin paljon, että tekee mieli hajottaa koko peili ja sen jälkeen juosta jonnekin pimeään tyhjiöö ja riutua sinne.
On pääsiäisaika. Olen lihonut n. 2kg. Olen lihavimmillani. Viime vuonna tähän aikaan olin parhaimmillani, urheilullinen ja välillä yli 10kg laihempi. En kestä verrata itseäni siihen ihanan kevyeen ulkomuotoon. Minua alkaa oksettaa ja itkettää. Päässäni kuuluu vain:"en pysty, olen läski, turha paska, vittu, laiska turhamainen pinnallinen läski". Pitäisi tehdä vartalon eteen töitä. Juosta, liikkua, syödä terveellisesti, mutta se kaikki tuntuu niin vaikealta ja turhalta. En tiedä mitä teen, ajatukseni kiertävät kehää. Välillä urheilen, kuin hullu, mutta sitten lamaannun. Sana "TURHA" ilmestyy päähäni niin isolla ja raastavalla fontilla, etten kykene liikkumaan. Alan syödä mahdollisesti ahmia, sitten oksettaa. Joskus oksennan, joskus en - mitä väliä sillä on. Nyt porukat tilaa pizzaa. Loistavaa. <3

Olen 17-vuotias tyttö. Tervetuloa seuraamaan minun mielenhäiriöistä blogiani.