Mikä on tärkeää? Mikä hyödyllistä? Mikä tuomittavaa? Mikä, miten, kuka, miksi?

Humina, joka aaltoilee korviini pannuhuoneesta. Oma hiljainen kohiseva hengitykseni. Koneeni näppäimistön terävät iskut. Ulkoa kuuluvan veden tippuminen alas ränniä pitkin. Ohi ajavan auton ääni. Vatsani hiljainen kurina. Yläkerrasta kuuluvat askeleet, jotka kiertelee ympäri olohuonetta. Ei tarkkoja ääniä: ei ymmärrettäviä sanoja, keskustelua, kontaktia muihin ihmisiin, mitkä ovat ainoita asioita, jotka merkitsee. Toiset ihmiset ovat ainoa asia, joka määrittelee sinua, tekee sinusta hyödyllisen ihmisen. Täytyy olla vuorovaikutuksessa muihin ihmisiin, tai et ole kukaan.

Aina sanotaan, että muiden ihmisten ei pidä antaa määritellä sinua, mutta eihän tämä ole totta. Muut ihmiset ovat ainoa asia, mikä määrittelee sinut. Mitä hyötyä sinusta on ihmisenä, jos kukaan ei tunne sinua, jos et vaikuta muihin ihmisiin? Jos olet erakoitunut yksin metsään, eikä kukaan tiedä sinusta, ole kanssasi vaikutuksessa. Et sinä silloin ole kukaan, ainakaan kenellekään muulle kuin itsellesi.

Aina voi uskotella itselleen olevansa jokin tärkeä omassa toimettomassa yksinäisyydessään, mutta todellisuudessa se mitä pääsi sisällä tapahtuu ei ole käytännön kannalta mitenkään merkityksellistä.
Eli mitä hyötyä sinusta on. Jos olet yksin, ei yksinkertaisesti mitään. Jos kukaan ei tiedä mitä teet, mitä ajattelet et sinä ole ihmiskunnan kannalta mitenkään merkityksellinen. Ainoastaan jos saat aikaan jotain: esimerkiksi sytytät tulipalon, josta uutiseoidaan, silloin olet saanut aikaan jotain. Mutta jos istuskelet yksin metsässä tuijotellen tyhjyyteen, olet käytännössä aikaansaamaton turhuus. Omat mielensä selvittely on kai tärkeää sinun itsesi kannalta, mutta muille se on yhtä tyhjän kanssa
.
Toisaalta, minkä vuoksi täällä eletään. Eikö kaikki loppujen lopuksi elä itsensä vuoksi? Tottahan se on, ettei sinusta jää välttämättä minkäänlaista jälkeä maailman historiaan, jos erakoidut vain yksin tuumimassa maailmaanmenoa, jossain synkässä pikku luolassasi, mutta tarvitseeko kaikista jäädä. Eikö tärkeintä ole, että sinulla itselläsi on hyvä olla. Ei kukaan muu voi elää elämääsi puolestasi. Ihmiset voivat sanoa, miten sinun tulisi elää omaa elämäsi, mutta loppujen lopuksi elämäsi langat ovat omissa käsissäsi.

Voit olla ihmiskunnan kannalta täysi turhuus, totaalinen - ainoastaan materiaa ja luonnonvaroja kuluttava- nolla, mutta mitä sitten. Kaikki tekee omat valintansa ja niitä tulisi kunnioittaa.

Tekstissäni ei käytännössä ollut mitään merkityksellistä, eikä mitään selkeää rakennetta tai kunnollista ajatusta. Kunhan kirjoitin, mitä mieleeni pälkähti. Ehkä tärkein sanomani, mitä tässä deepissä olotilassani tuumin, on: että loppujen lopuksi kaikkien kuuluisi olla vain ja ainoastaan itsekkäitä paskoja, jotka elää itselleen sopivaa elämää. (Totuushan on, ettei tämä todellisuudessa onnistu käytännössä keltään, koska olemme jo syntymästämme asti niin sitoutuneita muihin ihmisiin, että meidän on pakko alistua elämän kankeisiin kaavoihin ja maamme lakeihin, mutta SILTI!)

Omalla kohdallani tajusin, että mikä asia minulle tällä hetkellä merkitsee on laihuus. Olen ollut jo vuosia aavistuksen verran pullukka, muutaman makkaran liikaa omistava maan päällä vierivä henkilö ja kun tässä hiljaisessa paskassani mietin, että mitä jos tulen olemaan aina tälleinen joustava pehmopallo - se särähti. En kestä elää tällaisena PEHMEÄNÄ ällötyksenä. Laihuus, luidemme muodot ja joustamattomuus. Kaunis, siro ja lähes painoton. Siis kuihdu sinä turha paska, ehkä joskus olet jonkun arvoinen. Tähtää sitä kohti, mitä todella tarvitset, olkoon se sitten joku pramea työpaikka, mielenrauha tai kaunis täydellinen kroppasi. Vittuako muut tulee sinua tuomitsemaan, jos haluat olla painoton, eihän kukaan tuomitse heitäkään, jotka jättävät kaiken sosiaalisen elämämsä: perheensä, ystänsä, jonkun saatanan työpaikan vuoksi.