Säälittävä

Ilmeisen pakollinen lihotuskuuri taas ollut menossa muutaman neljä päivää. (Jee taputuksia. Kukaan? No sitä minäkin :"D) Olin tosiaan kaverilla ryyppäämässä ja seuraavan päivän krapulassa. No sen kalorimääränhän voi vain kaikki arvella. :) Eikä se tänäänkään helpottanut.. käsi tacosipseissä ja pohdintana miten varastaa kaapista lisää äidin karkkeja. Olo ruuan ja lihomisen suhteen on vain niin turta, ettei mua ees välillä tunnu kiinnostavan koko paska kehoni. Siinä kohti kun laitat edellisen syksyn farkut jalkaan ja ne ratkeaa samantien tulee pieni hetki, kun haluaisi vain itkeä ja tappaa itsensä, mutta ei: minä menen ja kävelen kylmän viileästi korjaamaan niitä, vaikken niitä pysty edes käyttämään.

  

Minä olen läski! Vitun ylipainoinen pullero, jota asia ei edes jaksa kiinnosta, vaikka toisaalta päässä ei liiku mikään muukaan asia, kuin se miten höllyt jokaisella askeleella, miten paljon painat ja miten ihmiset ovat alkaneet katsoa sinua ajatellen "Tuokin muija vaan alkanut lihomaan ihan saatanasti".  Tiedän, että se on totta. Kyllähän sen jo vähintään peili, puntari ja ratkeavat housut kertoo. (Olen muuten jo rikkonut kolmet housut, jotka ovat haaroista revenneet #itsetuntokatossa)

Kaikki tähtää kohti kesäkuntoa ja minä vain syön.(Ja päänsisäisesti urheilen) Miksi olen näin saatanan laiska paska, joka ei tee  mitään korjatakseen asiaa, mutta valittaa silti omasta lihavuudestaan? Säälittävä, se minä olen.

Olo on niin sarkastinen ja turha, että tekisi mieli vain nauraa ja olla kännissä. Ärsyttää myön hirveästi, miten taas tajusin kuinka kersa vielä olen. Säälittää koko oma lihava olemukseni, kun kännissäkin olen vain joku kikatteleva pikkupillu. Ihan vitun loistavaa.  -.-

Toivottavasti jollakin muulla menee paremmin. <3

Ps. Kommentit piristäisi :)