Halloween

Koko päivän on masentanut. Päivä paheni entisestään aamun puntarilla käynnin jälkeen. (44.3kg) En saanut yöllä unta ja kaikki vaan ahdistaa. Olo on niin kiittämätön monestakin asiasta, koska syitä olla kiitollinen on niin monia, mutta en osaa nauttia mistään.
Päivän kalorimäärä varmaan 3000kaloria.
Aamupala: Tortilla
Päiväruoka: Perunaa, valkosipulivoita, fetasalaattia, iso rasvainen jauhelihapihvi täytettynä juustolla ja metukalla.
Loppuilta: Popparipussi, 1 kokonainen kermaviili Ranch-dipillä. Kurkkua, paprikaa, kesäkurpitsaa. 3 muffinia. Sämpylä. Jäätelö. 4riviä valkosuklaata ja ties mitä muuta pientä naposteltavaa.

Olo on älyttömän turvonnut ja ällöttävä.En jaksa, enkä oikein vanhempienkaan vuoksi voi, oksentaa.

En jaksa lähteä mihinkään, eikä kiinnosta olla missään. Haluan vain repiä vatsani irti. Pitää etsiä keikaille toinen paita. Ei paita, jonka haluaisin laittaa mene mun päälle.

She´s falling apart

Melkein onnistuin - ja sitten vajosin alas, kuin Titanic ikään, paitsi, ettei minun vajoamisessa ollut mitään tutkittavaa, eikä sieltä löytyisi ainuttakaan aarretta. Uhrejakin oli loppujen lopuksi vain yksi, ja se olin minä.
Tänään en mennyt psykologian tunneille, vaan nukuin puoli yhteen asti. Join pari kuppia kahvia ja söin yhden mandariinin. Olin 45minuutin HIIT-treenissä, jonka jälkeen söin 2 tortillaa ja 400g irtokarkkeja. Oksennus--> jossa ehkä jotain ulos.
Lähdin ulos. Pari shottia ja yksi iso lonkero. Älyttömästi liikaa sipsejä. Tortilla, poppareita ja 50g lisää irtokarkkeja. Enkä edes oksenna.
Tämä päivä olisi voinut onnistua niin hyvin ja sitten sipsit tuhosivat koko itsekurini.
Liho vain lihava lapsi. Ole yksin maailmassa. Kuka haluaa ruman lihavan lapsen, - itse en haluaisi.
aamupaino: 44.5kg

 EDIT/ Oksensin sittenkin. Hiivin ulos talosta hammasharjan kanssa ja oksensin naapurin rajapuiden taakse. 
Oireeni alkavat pikku hiljaa muistuttaa säälittävän huonon lihavan lapsen itsekurin puutoksesesta johtuvaa mukamas "bulimiaa". Totta ja helvetin säälittävää. En halua olla mikään "mättöä ja sitten oksennan ja mukamas laihdun"-lapsi. Lihon kumminkin. 
Ps. Titanic-vertaukseni on naurettava, mutta olen liian väsynyt muuttamaan sitä. :/ 
Pps. Yllä olevasta kuvasta tulee mieleen minä 9luokalla 43kg.. Tuntuu pahalle. 

Toivottavasti jossain jollain menee paremmin. <3 - Kida 

Karkkia

 Tie on täynnä tummaa punetta

on kai kaikki silmän lumetta.

Ei sun kannata vielä paeta, 

vaikkei sua turvaan haeta.

Sielut eksyy pitkiltä teiltä

ei kysytä syitä noilta heikoilta heiltä.

Ei ole olemassa mitään yhteistä hyvää

turha kuolleeseen maahaan on istuttaa jyvää.

Kaikki joutuu tientä yksin kulkea

on yhteishyvä väite julkea.

Niin moni kaikki tieltä putoo

kun jotkut verkkonsa huonosti kutoo. -Kida

Aamulla herätys klo: 7:00, mutta törkeästi sammutin sen ja käänsin kylkeä. Väsytti eilinen läskiahdistelua ja masensi tuleva päivä. Täysin turha herätä vielä ja mennä kouluun kituuttelemaan. Ennen kymmentä äiti tuli kysymään moneen mun piti mennä kouluun ja siinä sitten todella järkyttyneenä ihmettelin miten herätys ei ollutkaan soinut.
En syönyt koko koulupäivänä, vaan ensimmäisen kerran vasta viiden aikaan, kun kävin ostamassa 300gramman irtokarkkipussin ja 320g piparisuklaata. Siinä meni karkkilakko. Söin irttarini ja n. 15 piparisuklaata. Oksensin ja sain toivottavasti jonkin verran kaloreita ulos minusta. Sen jälkeen olin puolitoistatuntia pelaamassa sählyä.
Vannoin, että illalla en enää söisi. Äiti kuitenkin toi American dineristä ranskalaisia ja niitähän lapettiin suuhun minkä kerkesi. Söin myös pari palaa rieskaa, ruisleivän ja vähän kovaa ruisympyrää. Päällisinä meni yksi kokonainen valkosipulinkynsi, 2 kinkkuleikkelettä, 3siivua juustoa, kurkkua ja paprikaa, voita. Kuppi teetä. --> Yritys oksentaa. Ulos lähinnä kurkkua ja tee.
+Koira oli syönyt kaikki jäljelle jääneet suklaani, mikä ärsytti älyttömästi, koska olin kuitenkin käyttänyt viisi euroa noiden suklaiden ostoon..
Perse. Ja minulla kun oli niin hyvä fiilis säbän jälkeen, mutta kun itsekuria ja järkeä ei tytön päässä ole niin sitä ei ole.

Kokeilin paitaa, jonka meinasin laittaa maanantaina keikalle. Se on ihan älyttömän kireä vatsan kohdalta. Näyttää järkyttävälle. (aamupaino: 55-->)

Bad company

Se on vaan esitystä johon uppoudut. 

Showta, joka varastaa todellisuuden ja siihen turvaudut.

Voit esityksen vuoksi uhrata kaiken

odotat jännityksellä uutta kautta ja löydät juonen uuden.

Muttei mikään siitä ole todellisuutta

ei sillä showlla ole tulevaisuutta.

Aamulla söin ruisleivän, koska olin luvannut itselleni, että heti kahden tunnin koulupäiväni jälkeen tekisin HIIT-treenin, jonka jälkeen menisin suihkuun ja valmistaudun illan PVP-kuvauksiin. Tulin kuitenkin kotia äitini kanssa yhtä matkaa söin mandariinin, keitimme kahvia ja tein meille pari peltiä rieskaa. Tehdessäni rieskaa isäni huomautti, että kai tajuan kuinka paljon tuollainen hiilarijauhomössö lihottaa..
Kävin suihkussa tekemättä mitään treenejä ja suihkun jälkeen päätin laittaa kynttilän palamaan ja Roc´n roll Xmas- levyni soimaan. Kuka jaksaa odottaa edes marraskuuhun? Aloin meikkaamaan ja tajusin, että kaikkein helpoin tapa laihtua olisi vain pysyä iloisena ja pirteänä. Tehdä niitä näitä ja hymyillä. Nauttia elämästä ja odottaa onnella joulua.
Iltaruokana söin hieman kalapastaa ja lisää rieskaa. Söin myös Lidlin pikkujäätelöpuikon.

Olin pari tuntia ohjaamassa pikkukersoja, jonka jälkeen olin vielä tunnin omissa tanssitreeneissäni. Pelleilin ja olin täynnä energiaa. Sain spagaatinkin lähes pohjaan. (<- niin pohjaan en ole sitä koskaan saanut) Kokeilin myös farkkuja, jotka ovat mahtuneet jalkaani viimeksi viimevappuna. Ne mahtuivat. Jee.
Sitten menin tekemään rieskaa. Otin myös ruispalan. Ja yhden voileipäkeksin.  Vähän kaalia. Lasi teetä. Mansikkajäätelöpuikko. Suklaajäätelöpuikko. Viisi dominokeksiä.
Kaikki lähti täysin käsistä.

Olen niin häpeissäni, että pohdin pitkään kehtaanko edes kirjoittaa tänne.
Mietin pitkään ottaisinko jäätelöä ja sitten vain annoin periksi. Totesin, että olen jo niin kaukana tavoitteestani olla laiha ja kaunis, ettei sillä ole mitään väliä, vaikka söisinkin itseni täydelliseen ähkyyn.
 En kehtaa katsoa peiliin. En halua pestä edes naamaani tai hampaitani. Haluan riutua ja eristäytyä. Haluaisin itkeä, mutta ei edes itketä. Olo on turta. Niin turha ja säälittävä.
Voin myös vihdoin todeta, että jos minulla joku syömishäiriö on; se on ehdottomasti ahmimishäiriö. Minulle ahmintakohtauksia tulee usein. Hamstraan kaupasta herkkuja, kuin se olisi viimeinen kerta, kun saan ostaa mitään hyvää. Sen jälkeen vajoan sänkyyni ruokameren ympäröimänä ja ahmin herkkuja katsoessani netflixiä, maistamatta ruuasta juuri mitään. Ei ruualla tai sen laadulla ole väliä. On vain pakko syödä. Tuskin edes oksennan tämän jälkeen. Mitä väliä, olen jo luovuttanut.
Ruoka tuo minulle turvaa. Olen lohturuokailija. Syön myös tylsyyteen. Rakastan maukasta hyvää ruokaa. Silti en voi kestää sitä. Tai kestän ruuan, mutten lihavuuttani. En voi sietää lihavuuttani. Miksen voi laihtua yhdessä yössä? En voi edes kuolla. "Lihavat lapset eivät lennä taivaaseen. Ne vajoaa."
En tiedä miten haluan jatkaa tästä eteenpäin. Miten voisin laihtua ilman ahmimiskohtauksia. Pitää kaiken kohtuudessa, enkä yrittää liian kovaa, koska silloin ainakin vajoan ahmimiseen. Syödä tarpeeksi, että jaksaisin liikkua. Liikkua tarpeeksi, että voisin syödä. Pää ei kestä. 
Haluan vajota usvamereen. Kadota pois. Miksi ihmisten pitää huomata minut? En halua tulla huomatuksia. En halua enää asua kotona. Haluan oman luolan, jonne voin kuihtua. Haluan vain nukkua en edes elää. Joka aamu herään vain uuden päivän tuskaan. Illoista pidän, koska silloin tiedän kaiken päivän raatamisen olevan jo takana. Iltaisin tunne, kun tiedät, että aamulla tulen olemaan entistä laihempi on huumaava. Mutta jos on mokannut totaalisesti seuraava päivä tuntuu entistä pahemmalle ja silloin hajottaa tosi paljon. Tekee mieli röökiä. 

Avautumista

Mun on pakko kirjoittaa tästä, koska tää asia ja nämä ajatukset vainoaa mua jatkuvasti.

En kestä, kun mulla on usein niin nolo ja säälittävä olo. Yritän leikkiä jotenkin traagista ja fanitan Skinsin Effyn synkkää, mutta mielenkiintoista persoona, joka kiehtoo mystisyydellään kaikkia. Sitten itse vedän suu mutrussa, kajaalit silmillä kouluun ja porukka kattoo, että mikä vitun masennus tollakin on ja kysyy mikä hätänä. Leikin olevani jokin syömishäiriöinen, jopa fanitan sitä. Mikä on täysin sairasta, eikä siinä ole mitään järkeä. Säälittävää haluta itselleen sairautta, jotta saisi vain jotain sisältöä elämälleen ja voisi leikkiä jotenkin traagista ja paljon vaikeita asioita käynyttä henkilöä. Muilla ihmisillä on jo tarpeeksi vaikeuksia, eikä maailma tarvitse enää yhtään naurettavan itsetuhoisesti käyttäytyvää pikkuteiniä.

Olen vain aivan hukassa elämässäni. En tiedä kuka haluan olla. En tiedä mitä haluan tulevaisuudelta. Omissa silmissäni vaikutan lähinnä surkuhupaisalle ja naurettavalle henkilölle. Leikin olevani jotenkin aivan yksin tässä maailmassa ja aiheutan omalla saamattomuudellani itselleni lähinnä vain huono koulumenestystä ja pilaan omaa tulevaisuuttani. Ei siinä ole mitään hienoa tai kiehtovaa. Olen täysin normaali teiniangstinen nuori, joka käy läpi murrosiän aiheuttamaa identiteettikriisiä. Kyllä mä sen ymmärrän ja silti kaikki vaan tuntuu kaatuvan päälle. 

Mä romahdan ja olo tuntuu niin helvetin tuskaisalle ja sitten se olo menee ohi. Yritän hankkia itselleni tappavaa sairautta, mutta järkevä puoli aivoissani kertoo, ettei siinä ole mitään ideaa ja on tarpeeksi vahva tuhoamaan ”anan” päässäni. Silti en halua, että järkevä puoli aivoissani voittaa. Myrkytän ajatusmaailmaani minkä kerkeän. Miksi? MIKSI? MIKSI? En ymmärrä itseäni, enkä tiedä mitä tekisin. 

Tänään mua on pitkästä aikaa itkettänyt aivan älyttömästi. Mua ällöttää kaikki läski mun kehossani ja mä tiedän, että ainut keino saa läski pois kehosta on tehdä töitä sen eteen. Miksi saman tien kuitenkin haluan tunkea anailun ja bulimian samaan kuvaan? Miksen voi olla kuten normaalit ihmiset, jotka laihduttavat terveellä tavalla? Katselevat fitspoa thispon sijaan. Syövät terveellisesti ja normaalisti. Eivät kärsi ahdistuskohtauksista tai masennuksesta. Eivät vedä itseään omalla pelleilyllään niin piippuun, ettei jäljellä ole loppujen lopuksi mitään muuta kuin itku ja synkkyys.  

Mussa täytyy olla jotain vikaa. Ei tällainen ole normaalia, eikä toivottavaa kenellekään. Kaikkein kamalinta on kun tiedostan kaiken paskan itsessäni ja silti en ole tarpeeksi vahva muuttamaan sitä. Ehkä olen jo liian syvällä kaikessa, mutta toivon todella, että muut ihmiset eivät joutuisi tällaiseen naurettavaan pelleilykierteeseen, missä itsensä kiduttaminen tuottaa jotain sairasta mielihyvää ja tuo ainoan sisällön omaan elämään. En tiedä mitkä asiat normaalin ihmisen sisäisen elämän täyttää, mutta haluaisin mahdollisesti vielä löytää tuon kultaisen keskitien. Nyt se tuntuu niin kaukaiselle, ettei voimat riitä sen tavoittelemiseen. Miten sitä edes tavoitellaan jotain sielunrauhaa? Naurettavaa.

Oma olo on usein niin turta, että mun on pakko hakea lohtua alkoholista, tupakoinnista varmasti myös pilvestäkin jos mulla ois vain suhteita. Pakko tehdä omasta elämästä vaikeaa, jotta siinä olisi jotain elettävää. Ei tällaistakaan pelleilyä jaksa.

Ajattelin olla seuraavan viikonlopun selvinpäin ekaa kertaa, sitten kuukausiin. Haluan keskittyä laihtumaan, joten krapulalle ei ole nyt tilaa. Maanantaina menen katsomaan keikkaa ja haluan mahtua mun keikkapaitaan. Pakko laihtua.

Tänään olen lähinnä rypenyt sen takia, että tekisi mieli kaikkea ruokaa. Ruuasta unelmointi pelottaa tällä hetkellä ihan sairaasti, koska se on ensimmäinen askel kohti sortumista. Olen koko viime viikonlopun vetänyt kamalaa mättöä, joten en todellakaan ole yhden vähäkalorisen päivän jälkeen oikeutettu hampurilaisiaan ja pizzaan. Niinpä olen ahdistellut ja miettinyt mitä voin syödä, että jaksan tämän päivän ohjauksen illalla. Pitäisi keksiä tanssiesitystä lapsille ja se aiheuttaa helvetisti lisästressiä.

Tänään olen syönyt puolikkaan ruisleivän, yks kolmasosan suklaakeksistä ja muutaman lusikallisen pinaattikeittoa. Haluaisin tehdä rieskaa, mutta pelkään ahdistuksen nousevan entistä enemmän jos teen sitä. vittu Aamupaino: 54.7
EDIT// Niinhän siinä kävi, että tein rieskaa. Söin sitä ihanaa vehnä-, ohrajauho-mössöä melkein pellilisen. Söin kanaa ja riisiä valtavan annoksen. Oksensin jonkunverran pois. (Eli ajoin skootterilla metsän keskelle hammasharjan kanssa ja oksensin kuusen juureen täysikuun loisteessa ja tuulen vihmoessa älyttömän kylmänä. Se tuntui niin säälittävälle, mutta silti jotenkin voimauttavalle. Hehe. Mä olen se sairas tyttö, joka oksentelee yksin metsässä..)
Iltapalaksi söin vielä lisää rieskaa ja raejuustoa, johon sekoitin kourallisen muroja, ja kaadoin yhden mustikkajogurtin ja ripottelin sekaan vadelmia ja jotain soijarouhetta. .
Söin kaiken päälle vielä mansikkapuikkojäätelön, jonka jälkeen oksensin lavuaariin. Tuskin siitäkään on hyötyä. Huomenna olen taas hieman isompi, enkä kestä tässä kropassa eloa enää.
Jumppatreeneissä seurasin, kun yks mun jumppatytöistä vaihtoi paitaansa. Se oli niin laiha ja tunsin valtavaa kateutta sitä tyttöä kohtaan. Miksen mä voi näyttää samalle?  Mäpä olen vain iso vitsi. Ehkä minua ei vain ole koskaan tarkoitettukaan laihaksi. Ahdistaa niin paljon, että olo on lähinnä hysteerisen nauravainen. Olen vitun iso vitsi. ISO vitsi. 

Pasteijoita

Hmm. Tänään yritin olla syömättä. Koulun jälkeen kuitenkin menin ohjaamaan lapsia kokkikerhoon ja sain tehdä yhdestä torttutaikinalevystä itsellenikin pasteijoita. Yhdestä levystä sain kolme pasteijaa, jotka täytin riisillä, kinkulla, jauhelihalla ja maissia. Ensimmäisen pasteijan söin nauttien ja rakastaen juoden samalla mehua. Toisesta haukoin isoja paloja, kunnes jäin mutustumaan sitä rasvaiseksi mössöksi muuttuvaa taikinaa suussani ja sylkäisin palan pois. Vikasta pasteijasta haukkasin nurkan irti ja heitin lopun pasteijan menemään. Yököttaa.

 Olin tunnin lihaskunnossa. Venyttelin puoli tuntia ja kävin koiran kanssa kävelemässä reippaasti 2.7km.
Iltapalaksi join Pure Rooibsia ja söin vähän kaalia.
Iltapaino: 56.4kg
Mitä järkeä on laihduttaa, jos viikonloppuna aina pilaan koko viikon laihdutuspelleilyn? Pakko pysyä vahvana ja laihduttaa. Jouluna on tulossa kaikenmaailman paljubileita, enkä todellakaan tällaisessa hylkeenrasvapaska-ruumiissa ole yhtää mihinkään bikineissä menemään.

Väsyttää ja masentaa vähän. Onneksi maanantai on kohta ohi. Se on minulle usein raskain päivä laihdutuksen kannalta. Varsinkin, jos koko viikonlopun on vetänyt järkyttävää mättöä. Olo on niin turvonnut ja ällöttävä, että omassa ruumiissa on vaikea olla. Pakko vain uskoa, että kovalla työllä se läski alkaa omastakin kehosta irtoamaan... kunhan en söisi ja jaksaisin vain urheilla ja laihtua. Onneksi muut anablogit toimii täydellisenä thinspona.
-Kida

Mitä sä ajattelet, kun meet nukkumaan?

Perjantaina en syönyt koko päivänä mitään. Alkoholin kautta vedinkin sitten kaloreita ihan useamman päivän edestä. Mitä nyt yhdessä kermaliköörissä niitä kaloreita esim on... ja muutamassa lonkerossa ja sitä rataa. Kauheassa kännissä taas sekoilin, enkä edes muita kotiin tullessa tavanneeni porukoitani.. kuulemma olin. En haluaisi juoda enää, koska alkoholista saatavat kalorit on niin älyttömän suuret, mutta en kestä pysyä selvinkäänpäin. Täällä päin en edes tiedä mistä saisi hankittua pilveä se sentään olisi kaloriton tapa saada pää sekaisin.
Lauantaina söinkin sitten helposti yli 2000kaloria. Kaikenlaista pizzaa, ranskalaisia, popparipussi jne. En edes yrittänyt laskea mitään tarkkaa lukua, koska ruokaa meni jatkuvaa tahtia suusta sisään.

Sunnuntaina olen tähän mennessä syönyt taco-sipsejä, kanasalaattia, suklaakakkupalasen(ison), wilhelmiina-keksin ja lihapataa sekä perunamuussia. Nyt olen lähdössä kahdeksi tunniksi jumppaan. Ällöttää niin älyttömästi tämä ruuan määrä, että tekisi mieli vain itkeä ja kadota seinään. Ensi viikolla ei voi syödä paljon mitään. Nämä viikonloput menee aina niin pilalle. En voi lihoa yhtään. Pakko tsempata ja laihtua. Kohta on tulossa juhlia, joissa haluan näyttää hyvälle ja hoikalle.

 Lauantaina aamupaino oli 52kg.. Illalla se oli jo 55.6kg ja nyt en edes uskalla käydä puntarilla. Ehkä käyn tiistaina? Jolloin olen ehkä saanut vähän taas kulutettua tätä paskaa pois kehostani. Olisikohan mahdollista, että painaisin marraskuun puoleen väliin mennessä jo alle 50kg? Toivon niin todella.

Ei kukaan pieniä lapsia syötä

Lapsi kävelee pitkin tietä

Ei voi mennä kotiin vielä. 

Kotona kaikki paljon sattuu

isä jatkuvasti äitiin tartuu.

Äiti itkee pitkin yötä

ei kukaan pieniä lapsia syötä.

Lapsi koittaa kaikkia auttaa

silti kaikki paha jatkaa.

Ei meinaa pienen voimat riittää 

ehkä kuolema tulee ja pahan pois niittää.

Lapsi tiellä kylmällä hiipii

kylmä selkärankaa riipii.  

Ruokailut:
Mandariini, lanttu, 1rkl jauhelihakeittoa.
Iltapala: Ruisleivän toinen puoli ;puolikas kinkku, salaatinlehti, 2siivua paprikaa. Pieni pala kovaa ruisrinkulaa ; toinen puoli kinkusta, pieni pala saalattia, vähän paprikaa.

Teetä ja 2kuppia kahvia.

Sinänsä kai hyvä, että söin eilen enemmän, koska tänään jaksoin tosi hyvin, vaikken syönyt ekaa kertaa, kuin vasta viiden aikaan.
Iltapaino: 54.6

Polttakaa ruokala

Kyllä mä tiesin mitä mä tein. Aluksi en välittänyt - eihän "vähän" voi vielä vaikuttaa. Sitten jatkoin, eikä se enää jäänyt siihen "vähään". Eikä millään muulla ollut enää väliä. En välittänyt unelmistani vaan pistin menemään. Joku osa päässäni huusi minua lopettamaan. Mä käskin sen osan pitää turpansa kiinni.

Aamulla heräsin järkyttävään oloon. Olin varma, että oksentaisin, kun yökötti niin älyttömästi. Söin ruisleivän ja join teetä ja odottelin hetken tulisiko ruoka ylös. Ei tullut, joten menin kouluun.
Koulussa oli pinaattilettuja ja makaroonisalaattia. Lettuja söin n. 4 ja 2 reunat. Makaroonisalaattia ehkäpä reilun desin.
Tulin kotiin söin ruisleivän ja jauhelihakeittoa.
Söin muuten vain hiivaleivä, josta suurimman osan kylläkin vain pureskelin ja sylkäisin. Ja muutama lusikallinen keittoa lisää.
... Iltapala: Iso pala kovaa ruisympyrää (n. puolet) 1voileipäkeksi. Päällisinä yhteensä 2kinkkua, 3juustoviipaletta, kurkkua, 1meetwursti)

Oksettaa ja ällöttää. Söin tänään suurinpiirtein yhtä paljon, kuin normaalit ihmiset. En minä halua syödä niinkuin normaalit ihmiset! Huomenna luultavasti olen vain lihonut tästä ruuan paljoudesta. Miksen voi olla tarpeeksi vahva. En edes pysty harrastamaan mitään mainittavan arvoista urheilua tämän jalan vuoksi. Välillä tuntuu, että jalkani on vain tekosyy sille, että voin olla rauahassa kotona, syödä ja lihoa. Huomenna pakko tsempata. Luultavasti ennen puoli viittä ei ainakaan tarvitse syödä mitään, jos vain pakenen aamupalaa ja pysyn kaukana kouluruokailusta. En halua enää elää tässä kehossa. Haluan olla kevyt ja kaunis.

aamupaino: 54.4 (ei tunnu yhtään pienelle, kun painoin vielä ennen syyslomaa kilon vähemmän.) Painoindeksi: 21.2 <-yäk!

Olemme kuin ruumisarkuissa

Kävin tänään näyttämässä jalkaani, joka turposi mukavasti nilkasta alaspäin. Siitä ja naamastani - joka on vasemmalta puolelta melkoisen kirjava eri tumman sävyissään - otettiin röntgen. Onneksi kummassakaan ei ollut murtumaa. Jalkaan laitettiin tuki, jotta pystyn kävellä sillä kunnolla. En kuitenkaan pysty juoksemaan, enkä tekemään kunnon urheilua mikä ärsyttää paljon.

Päivän syömiset on kuitenkin mennyt mielestäni aikalailla onnistuneesti:

Aamupala: reilu puoli kauhaa kaurapuuroa
Päivällinen: 2voileipäkeksiä, hiivaleipä, joita en kuitenkaan oikeastaan syönyt vaan syljin lähes          kaiken ulos.
Iltapala: salaattia lautasellinen. (Kurkkua, puolikas tomaatti, 2ruokalusikallista raejuustoa, muutaman sentin pala avokadoa, muutama siemen, 1kinkkusiivu, granaattiomenan siemeniä, hunajamelonia, purjosipulia.) Oli kyllä hyvää salaattia. Annoskaan ei ollut valtava, joten toivon, ettei siitä tullut kamalasti kaloreita. Pakko laihtua. :)

Lukeekohan kukan blogiani? Olisi kiva tietää. ;)

aamupaino: 55.4kg

Laihdutaan

Perjantai: 1Kaalikääryle, alkoholia (<-PALJON!)
Lauantai: 2leipää > krapulasta johtuvaa oksentamista. Kuskussalaattia, seitiä, sipsejä ja dippiä.
Sunnuntai: 3kourallista Taffelin kierresipsejä. Suklaista jänispataa, kuskussalaattia, normisalaattia.
Maanantai: Paasto. Pelkällä vihreällä teellä ja kahvilla mennään.

Pakko laihtua! Ei kai tuossa ihan hirveästi ruokaa omasta mielestä ole, vaikka noi sipsit olisi ehdottomasti voinut jättää helvettiin.. Jalka on turvonnut ja tosi kipeä, kun kaaduin skootterilla pari päivää sitten. Joten urheilua ei yhtään... En tiedä sitten, onko oikein mahdollista oikeasti laihtua ilman urheilua. :/ Syödä en kuitenkaan aio. Nyt vedetään niin vähällä ruualla kuin mahdollista. Toivottavasti en sorru ahmimaan tai mitään muutakaan paskaa ei tapahdu. Nyt laihdutaan. Läskin helvettiin, te hävetätte mua liikaa! 

Aamupaino: 55.7kg

EDIT// Haha. Hieno paasto. Söin kaksi voileipäkeksiä, kaksi hiivaleipäpalaa ja kaksi jäätelöä. Naurettavaa, säälittävää, oksettavaa- Tosiaan oksensin tiskialtaaseen, mutten saanut todellakaan tarpeeksi pihalle. Miksei pysty oksentamaan kaikkea ulos? Kaikki ruoka ei tuu pihalle, mutta jotain random nesteitä kyllä. Huomenna painan varmaan 57kg jälleen. En kestä kun en edes pysty liikkumaan tuon jalan kanssa. Koko nilkka ja jalkapöytä aivan turvoksissa. Tein kyllä vähän vatsoja, mutta sekin oli ihan säälittävää toimintaa. HALUAN OLLA LAIHA! En kehtaa elää enää tässä vartalossa. En todella kehtaa!

Syömistä

On niin luovuttanut olo taas, ettei tiedä oikeen mitä tekisi. Väsyttää koko paska, kun pitää olla tällainen luontainen luovuttaja, joka ei voi nähdä minkäänlaista vaivaa yhtään minkään eteen.
Torstain jälkeen en ole harrastanut minkäänlaista urheilua. Syönyt olen enemmän, kuin pitkiin aikoihin. Syysloman ravintolareissut kyllä näkyy ja tuntuu. Olo on täysi ja turvonnut. Jälkiruoka maistuu ja pulla makukahvin kanssa. En pysty edes ajattelemaan kuinka säälittävä olen, koska silloin minun täytyisi tappaa itseni.

Miksen saa niitä saakelin lölleröjalkojani lenkille? Miksen saa käsiäni kuriin? Tekosyitä syömiseen keksin enemmän, kuin mitään. Nythän on syysloma. Yksi viikko sinne tai tänne - Mitä sitten? Ei se haittaa, että vedän vähintään 3000kaloria päivässä.
EIPÄ JUU! Koko edellisten viikkojen tsemppaukset on täysin turhia, kun olen tällainen säälittävä lihapulla. Voisinpa syödä itseni.

Väsyttää

On syysloma. Olin serkullani pari yötä ja kokeilin ekaa kertaa pilveä. Eipä ollut kummoista. Ihan kuin semipaha tosipaha humala.

 Tänään tulin kotiin. Lähdemme huomenna Helsinkiin, joten talo piti siivota ennen sitä ja kamat pakata ennen aamua. Olin kuitenkin liian väsynyt. Alkoi itkettää ja käperryin sänkyyn nukkumaan kuudelta. Nyt heräsin...

Väsyttää niin paljon, etten tiedä mitä tekisi. Jos minulla alkaa taas joku saakelin itkukausi, niin voihan helvetti. Mitä koko stadin reissustakaan tulee. Toisaalta en jaksaisi edes lähteä, mutta päätöksen teot ahdistaa ihan vitusti lisää, joten koitan vain mennä flown mukana.

Ei enää

Tänään oli pikkusiskoni sukulaisjuhlat. Söin aivan älyttömästi. Useita muffineita, sipsikulhon loppuun ja kaikenlaista syöpää. Lähdin ystävieni kanssa ulos ja söin ranskalaisia ja nakkea aivan kuin henkeni riippuisi siitä. Päivä oli jo pilalla syömisten osalta, joten söin ruokaa sokeana.

Kaikki kaverit alkoivat juomaan pussikalja-hengessä ja minäkin join yhden siiderin. Olo tuntui kuitenkin alusta asti hyvin ulkopuoliseksi. Eilinen ilta meni muutenkin niin älyttömässä humalassa, että sekin saattoi vaikuttaa. En juonut ja tulin kerrankin vanhempieni toiveita kunnioittaen ajoissa kotiin, vieläpä selvinpäin.

En halua huomiseksi krapulaa - pakko lähteä lenkille. En halua elää tässä ylisuuressa kehossani. Haluan laihtua, pakko laihtua. Ei kukaan voi ottaa tällaista läskipalloa tosissaan. Pienene ja tee sen eteesi kaikkesi. Ei enää tekosyitä. Lopeta. En aio elää enää tällä tavalla. Olen ollut jo pitkään rappiolla ja syönyt mitä mieleni tekee. Nyt aion omistautua laihduttamiselle. Taistella ja voittaa.

-jes--- @j!!4i

Eilinen meni ihan kivasti syömisten osalta. Söin aamupalaksi hieman kaurapuuroa. Päiväruuaksi söin leivän ja join kaksi kuppia kahvia. Iltaruuaks söin muutaman sushin ja sitten lähdin radalle ryyppäämään.

Aamulla paino oli 53.3kg. Mikä oli aika huikeaa. Laitoin yhden hameen, jonka oli aimmein tosi napakka päälleni, nyt se meinasi jo valua. Jes.

 Nyt kuitenkin olen istunut kahvipöydässä sukulaisten kanssa pari tuntia ja syönyt aivan älyttömästi. Aamulla painan luultavasti jälleen 57kg kaiken tämän ahmimisen takia. Voi jumalauta. Nyt alkoi vielä syysloma, mikä tarkoittaa, ettei mitään treenejä ole. Läskit täältä tullaan.

En tiedä mitä tehdä

Pakko laittaa heti edellisen perään uusi teksti.

Mitä minulle tapahtuu?

Haluan toki laihtua, koska painoa on kertynyt melkein kymmenen kiloa ylimääräistä. Haluan myös olla terve ja urheilullinen. En kuitenkaan osaa yhdistää itseäni unelmakehooni ilman tätä - pakkoajattelua? En osaa päättää, mikä määrä herkkuja on liikaa ja mikä ei. Välillä tuntuu, ettei sillä pitäisi olla niin väliä, mutta onhan sillä. Jokainen kalori ratkaisee.

Tuntuu, että pää meinaa hajota. En halua anoreksiaa sen kaikkein vakavimmassa mielessä. En halua laihtua niin laihaksi, että joudun osastolle ja letkuihin. (Oletteko lukenut kirjan: Tapa minut, äiti! Kertoo anoreksiasta äidin silmissä. Suosittelen ehdottomasti kaikille.) En halua anoreksiaa, mutta laihduttaminen anoreksian - tai lähinnä pakollisen ajattelutavan - kanssa on helpompaa. Tai ainakin minun tapauksessani mahdollistaa laihtumisen. Miten tällainen itsensä pakolla sairaaksi hankkiminen voi olla vaihtoehto? Eihän ihmisen lapsen pitäisi ajatella tällaista missään tapauksessa.

Miksen osaa löytää kultaista keskitietä. Eihän se voi olla hyvä merkki, että jo nyt stressailen siskoni syntymäpäiväherkkuja. Miten voin selvitä syysloman yhteisestä perhereissusta, kun menemme ravintolaan syömään? Jos pääni meinaa hajota jo nyt, miten tässä käy. Miten voin antaa itselleni anteeksi sen faktan, että joinakin päivinä kaloreita tulee saamaan enemmän, kuin kuluttaa?

Ysiluokalla laihduin enemmän kuin koskaan. Painoin 42.8kg laihimmillani. En nähnyt laihuuttani. Näin itseni lihavana ja löysin jatkuvasti uusia kohtia, mistä pitäisi karsia. Nyt kun katson noita kuvia olen niin surullinen, etten tajunnut sitä silloin. Nyt antaisin vaikka mitä siitä kehosta.
Laihduttaminen sillä kertaa loppui paniikkihäiriöön, joka johti siihen, että lopetin urheilun. Lihoin 57kg lukion toiseen luokkaan mennessä. Sain raskausarpia reisiini, pakaroihin ja rintoihini.

Minun pahimpiin pelkoihini kuuluu, että sekoan. Menetän tajuntani maailmasta ja muutun oikeasti mielenvikaiseksi. Minulla on aina ollut taipumisia vähän vinksahtaneeseen ajattelutapaan. Olen myös hyvä tuhoamaan asioita, enkä omista vahvaa moraalia. Minun on helppo tuhota varsinkin miespuolisten henkilöiten tunteet ja olla kunnioittamatta heitä.
Olen todellisuudessa kuitenkin äärimmäisen herkkä ja haavoittuvainen, vaikka harva sen varmaan huomaa rämäpäisyyteni takia.

Olin lukion ensimmäisen luokan jälkeen kaksi viikkoa äärimmäisen masentunut. En kyennyt kuin itkemään ja tuijottamaan tietokoneelta merkityksettömiä sarjoja ja leffoja. Netflixin katsominen oli ainut, mikä minua ei ahdistanut. Kaikki mitä minun käskettiin tehdä, kuten koirien vieminen ulos sai minut äärimmäisen ahdistuksen ja itkukohtauksen valtaan.
Juuri noihin aikoihin kannoimme puita saunaan ja varastoon talven varalta. En kyennyt siihen hommaan, joten piilouduin useiksi tunneiksi pihamme pusikoihin.
Noina parina romahduksen viikkona mikään ei naurattanut, eikä tuntunut millekään. Ainoastaan ahdistus oli kanssani kaiken aikaa. Äitini oli äärimmäisen huolestunut ja yhdellä keskustelukerrallamme, kun itkin hysteerisesti, selitin hänelle anorektisista ajattelutavistani, joita minulla ysiluokalla oli. Myönsin myös oksenteluni. Äiti varasi minulle psykologille ajan. Psykologille meno ahdisti älyttömästi ja pidättelin kaikki kaksi kertaani itkua. Ensimmäisen kerran jälkeen romahdin totaalisesti ja piilouduin ensin pannuhuoneeseen ja sen jälkeen saunan lauteiden jälkeen. Toisen kerran  en saanut ihan yhtä pahaa kohtausta.
Vaikutin toisen kerran jälkeen iloisemmalle psykologin silmissä - ja näin vakuutin itsellenikin -, joten seuraava käynti sovittiin vasta koulun alkuun. Psykologi kuitenkin vaihtoi paikkakuntaa, joten kolmatta käyntiä ei koskaan tullut.

En koskaan ole ollut käytännössä ulkopuolinen. Moni ei pidä minusta(varsinkaan pojat), mutta kuulun koulumme pääporukkaan. Biletän paljon jaan asioita itsestäni. Yleensä kadun välittömästi, kun paljastan itsestäni heikkouksia. En pidä siitä, että ihmiset näkee minut heikkona pikkuteininä. Haluaisin olla kuin Skinsin Effy.

En osaa päättää

C´mon. Tänään söin aamupalaksi ruisleivän ilman voita. Päälle laitoin pelkän kinkun ja vähän rukolaa. Koulussa en syönyt, mutta join 5kuppia kahvia.  Koulun jälkeen menin jumppatreeneihin, jotka ei kuitenkaan olleet lainkaan rankat.

Iltaruoaksi söin Skyrin ja ruisleivän; ei voita, avokadoa, muutama siivu valmispihviä (<-tosi vähän), tomaattia.
Pelasin myösn puolitoistatuntia sählyä ja tein vielä muutamia punnerruksia. Iltapalaksi söin hieman kaalia ja join kupin teetä.

Mielestäni kerrankin melkeinpä onnistunut päivä. Kävin ostamassa siskolleni irtokarkkeja, jotka olivat alennuksessa. Tein itsellenikin kilon painava pussin, koska ajattelin, että voisin syysloman kunniaksi ostaa karkkeja. Yhtäkkiä tajusin, etten ikinä selviäisi siitä pussista henkisesti vaan oksentaisin ja potisin huonoa omaa tuntoa ties kuinka kauan, joten jätin karkkipussin kauppaan.

Huomenna on siskoni kaverisynttärit, enkä tiedä mitä tekisin. En ole vielä päättänyt aionko syödä herkkuja vai en. En myöskään tiedä paljon voin syödä mitäkin. Ahdistaaaa. Pelkään, että itsehillintäni riistäytyy täysin käsistä.

iltapaino: 55.4! Ehkä se vielä laskee.

Keksuviikon kuulumiset

Tämä päivä alkoi ilman aamupalaa ja lipui koulun ruokalaan syömään äärimmäisen pahaa kaalilaatikkoa, jota mukamas nälässäni kiskoin nenästä kiinni pitäen alas. Hmm. Kotiin tullessa meinasin jo alkaa itseäni huijaamaan, mutta onneksi päädyinkin tekemään tunnin HIIT-workoutin, johon en tosin saanut tarpeeksi rajua otetta, kuten olisin halunnut. Joten olin murheissani huonosta suorituksestani ja hain Skyr-jogurttia, jonka popsin vatsalaukkuuni.
Tämän jälkeen lähdin ohjaamaan pikkutyttöjä, niin kerhossa, kuin jumpassakin. Iloikseni sain hallittua itseni, enkä kerhossakaan popsinut ainuttakaan keksi tai ryystänyt sokerillisia pillimehuja, vaikka muut niin tekivätkin.

Olin vielä omassa jumppatreenissäni, jossa energiaa oli vaikka muille jakaa ja perseilin jälleen sieluni kyllyydestä.
Saavuin juuri kotia ja maistelin ruokia, joita sisareni ja isäni olivat tehneet ruokakurssilla. Söin myös yhden ruisleivän ja vähän kaalia, jonka jälkeen menin suihkuun ja nyt olen tässä.

Hmm. Ruokaa tuli, mutta niin tuli liikuntaakin. Harmittaa vain, että suurin ruokalastini tuntuu aina painottuvan iltapalaan. Oi kun näyttäisi samalta kuin kuva, jonka thinspona lisänin. 56.7kg

Muffinihelvetti

Mm.. Jaa. Kiva. Ajattelin, että voisin tehdä tästä blogistani aina välillä vähän selkeämmän ns."laifstailisen", jotta jotkut pahasti eksyneet mahdolliset lukijani voisivat ymmärtää edes vähän elämästäni ja minusta. Suurinosa tähänastisista teksteistäni on aika hörhöä pilvihattaraa, jotka on kirjoitettu taiteellisen sieluni tuskissa. (<-- Just xd)

Tänään tosiaan ajattelin olla syömättä. (Tai näin pohdin eilen iltana, kun tajusin tursuavani kuin pullataikina) Aamulla kuitenkin näin tuoreen tomaatin ja vasta tehdyn kaurapuuron. Joten päädyin syömään ruisleipää ja kaurapuuroa.
 Koulussa ei pitänyt syödä, mutta söinpä silti ohrapuuroa, leivän ja näkkärin. Kotiin tulessa piti lähteä suoraan lenkille, mutta päätin leipoa muffineita, koska siskoni syntymäpäivät on tulossa, eikä siellä kuitenkaan ole mitään leivonnaisia, mitä minä kananmuna-allergioinen kanssa voisin syödä. Niinpä päädyin syömään vähintään viisi muffinia, kunnes tajusin, että pakko lähteä lenkille.
Lenkki oli helvettiä. Jalat tuntui painava 10000kiloa ja vatsaan pisti. Yritin raivota itseni eteenpäin, kunnes eräällä metsäpalstalla juoksin puun taakse, tungin sormet kurkkuun ja oksensin lähinnä pelkkiä nesteitä, mikä raivotti entistä enemmän.
Loppujen lopuksi sain taisteltua tieni ihan kunnialla loppuun ja sain juostuakin mukavat n.10km, mutta ei paljoa vaikuta. Iltapalaksi söin sämpylää ja neljä muffinia lisää, jonka jälkeen yritin jälleen oksentaa, mutta sain pihalle lähinnä kurkun paloja ja vettä.

Mikä helvetti minussa on pielessä? Enkö tajua, että muffinit ja kaikki muut oksettavat leivonnaiset lihottavat älyttömästi? Enkö tajua, etten voi olla onnellinen tässä ylisuuressa kehossani? Että, tällainen toiminta saa minut vihaamaan itseäni enemmän, kuin mikään muu. Miksen voi jättää herkkuja muiden syötäväksi ja urheilla? Leikkiä terveellistä ja onnellista. Mieluummin viiltelisin, kuin lihoisin. En kuitenkaan halua viilellä, koska minusta ei tunnu, että olen oikeutettu siihen. En jaksa piilotella arpia, joten hakkaan seiniä. Ei kukaan järkyty muutamista ruhjeista rystysistä. Hajottaa niin paljon, etten jaksa enää ajatella..