Lukion kakkosluokka on alkanut. Jippii! (<--äärimmäisen sarkastinen "jippii") Koulu alkoi ihan yhtä päin helvetti, kuin odottaa saattoi. Motivaatiota ei ole ja välillä tuntuu, ettei kavereitakaan. Tai ehkä on kavereita, mutta omat kummitukseni vain vainoavat minua liikaa - kuka kertoo eron? Vihaajia on - aina tulee olemaankin- välillä tuntuu, että olisi kiva selvittää välejä muutamien ihmisten kanssa, mutta sitten en uskallakaan. On helpompaa kääntää katse pois ja kävellä kylmänä vittupäänä eteenpäin, kuin tulla häntä koipien välissä pahoittelemaan, kun ei ole edes ihan varma mitä pahoittelee.
Liikunta on palannut elämääni. Kolmisen viikkoa sitten. Puntarissa ei mitään eroa, mutta isäni ja siskoni ovat sanoneet minun näyttävän laihemmalta. Urheilu tuo minulle hyvän mielen. Jaksan elää ja olen jopa onnellinen. Sitten sorrun. Kolme päivää liikkumatta on pelkkää helvettiä, minkä vuoksi haluaisin tunkea puukon vatsaani. Makaan sängyssä ja syön jäätelöä, pizzaa, sipsiä ja paskaa. Koko viikonloppu meni jälleen humalassa ja krapulassa ja kun menetin vielä tämänkin päivän omaan saamattomuuteeni... ajfaiofjp. En halua lihoa enää yhtään. Oksettaa nähdä oma peilikuva, oksettaa niin paljon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti