Päivällä join kahvia ja söin ruisleivän toisen puolen. Kävin juoksemassa n. 10km ja olin niin ylpeä itsestäni. Aamupainokin oli 53.6kg. Lenkin jälkeen oli kamala nälkä, joten söin proteiinirahkaa jaksamatta odottaa, että kalakeitto olisi valmista. Yhtäkkiä huomasin olevani jälleen syömässä sitä perhanan keittoa ja vetämässä kahta ruisleipää. -- Ahdistus iskee. Helvetin läski! Ajoin sitten skootterilla kauas asutuksesta ja oksensin lähinnä pelkkää vettä.
Tulin ohjauksen jälkeen kotia ja tein itselleni jälleen ruisleivän ja keitin vettä, kun pikkusiskoni päätti paistaa karjalanpiirakoita. Eieieiii! Vaihtoehtoni ovat, joko mennä pesemään hampaani ja laihtua, tai joutua kamalaan ahmimiskierteeseen ja oksentaa. Tottakai valitsin jälkimmäisen. Nyt olen syönyt kaksi karjalanpiirakkaa, pari kovaa ruispalaa, puolikkaan suklaa riisikakun ja mansikkajäätelön. Yritin äsken oksentaa.. Sain vain kinkun paloja nenääni. Pelkään, että vessassa haisee oksennus.
Ennen ohjausta mietimme tanssiesitystä tytöille, samalla kun ohjaajaparini jatkuvasti valitti omasta huonosta olostaan ja pohti pitäisikö hänen mennä lääkärille, vai vain valittaa minulle. Mainitsin hänelle, että mullakin menee aika paskasti ja musta tuntuu, että mulla on tyyliin masennus. Heitin jutun puoliläpällä, mutta parini vastaus vituttaa edelleen. Ai sulla masennus? Joo ei ihan. Eihän mulla voi olla masennusta tai mennä paskasti, mähän vaan hymyilen ja valitan normaaleista asioista.
En tiedä miten pysäytän tämän. Nytkin ajatuksiani vainoaa jatkuvasti, miten saisin haettua yläkerran kaapista herkkuja huoneeseeni. Tiedän myös, että joudun jälleen hiippailemaan kylmään ulkoilmaan oksentaakseni. Pelkään, etten jaksa oksentaa. Pelkään, että paino nousee. En ymmärrä itseäni. En tajua miksi teen tätä. Pelkään, etten huomenna jaksa tehdä jotain lihaskuntotreeniä. Ahdistun jo etukäteen siitä, että perjantaina koulussa syödään pizzaa puolivälipäivän vuoksi - aionko oksentaa? Entäs kaikki kalorit, joita tulen saamaan alkoholista? En voi edes viettää vanhaa kunnon drunkoreksia-päivää pizzan vuoksi.
Hhehe, sain varastettua valkosuklaalevyn yläkerrasta. Namnam!
Lisäys/ Tosiaan söin vielä suklaalevyn ja kävin tekemässä itselleni vielä yhden leivän, ihan vain, että siskoni ja äitini voisi kauhistella, miten h*lvetisti syön.
Äiti toivotti yhdentoista aikaan hyvät yöt ja meni nukkumaan. Mä odotan-odotan- ja odotan. Hmm kello on jo puoli 12, jokohan se ois nukahtanut. Ehkä odotan vielä hetken.
Kiellän koiraani seuraamasta minua, kun varovasti avaan ulko-oven ja peitän oven narinan epämääräisillä yskäyksillä. Hiivin varovasti nurmikolle soran kautta. Soran rahina on pelottavan kovaäänistä. Miten kukaan voi nukkua siinä metelissä?
Katuvaloja ei ole. Oon lähes pilkkopimeää, koska silmäni eivät ole kerinneet sopeutua pimeyteen. Hiivin kohti oksennuspaikkaani, suoraan kohti jonkun pihassa kajastavaa ulkolyhtyä. Kylmät väreet kulkevat selkääni pitkin. Aivan kuin kulkisin pimeydessä valoa kohti.
Oksennan ja oksennan. Miksen saa kaikkea ulos? Helvetin läski yritä!
Koitan peittää oksennuksen heittelemällä lehtiä sen päälle. En saanut edes paljoa pois. Ehkä suklaalevyn?
En edes tiedä mikä on enää oikeasti paljon. Kaikki on liikaa! Pakko löytää joku kohtuus, ennen kuin pilaan oksentamalla kehoni. Ehkä yritän paastota tai syödä mahdollisimman vähän, mutta minä rakastan syömistä. Ruoka on hyvää ja oksentaminen "helppo" pakotie.
Karkkilakon lopetus oli ehkä huonoin idea ikinä. Sen jälkeen olen ollut yhden illan oksentamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti