I thought I was an alien

Mä en tiiä kumpi on pahempi; ahdistus vai tunteettomuus? Oon niin turta, eikä millään oo väliä. Mä vaan hymyilen kaikille ja jauhan puutaheinää, mutta mun päässä ei liiku mitään. Syönsyönsyön ja yritän saada itseni tuntemaan jotain. Syöminen on mun pakokeino, vaikka se on mun pahin vihollinen. Oon syöny tänään ainakin 5000kaloria ja voisin vetää vieläkin vaikka mitä. En ees jaksa oksentaa, kun ei mua kiinnosta. Tiiän, että jos oksentaisin, niin sitä tavaraa tulisi niin älyttömästi, ettei se todellakaan onnistuisi hiljaa ja siististi. Sillon tulis kunnon ykä. Mikä vittu mussa on vikana? En mä jaksa tällasta pelleilyä. Mä haluan laihtua, mutta mun voimat ei riitä. Oon niin naurettava pelle, ettei mitään rajaa. Ruokaakin on pakko varastaa salassa, koska hävettää jo itseäkin, miten paljon yksi tyttö voi syödä.
Mun vatsaan sattuu ja pää on pimee, enkä mieti mitään muuta, kuin et mitä voisin syödä seuraavaks. En pysty miettimään huomista, enkä vaakaa, koska sillon mun ois pakko tappaa itseni. Mun itseinho on niin suurta, mutta se ei haittaa, jos ei osaa ajatella, eikä omista toimivia aivoja. Voi vaan vetää hämärässä ja tuijottaa ruutua, samalla kun syö dominokeksejä ja odottaa, että voi ottaa hyydykekakun pakastimesta. (<- Jota mulla ei oo lupa syödä, kuin vasta viikon päästä. Hah. Höpöhöpö. Mun kakku!)
Oon niin kateellinen laihoille ja kauniille tytöille, että salaa vihaan niitä. Mun kateus sumentaa järjen ja saa mun ajatukset muuttumaan katkeran muijan rääkymiseks.
Kaveri yritti kysyä millon lähtisin ulos. En tiedä. En mä voi liikkua. Mun on pakko hautautua elävältä. En mä kehtaa mennä ulos, kun kaikki vaan tuijottaa mun lihavia jalkoja ja tursuvia vatsamakkaroita. Hehehe.
 Oon vähän hysteerinen. Mulla on jotain ihme kausia menossa, että käyn ihan ylikierroksilla ja yhtäkkiä tyyliin vajoan maahan makaan. Normaalia?
Mä vaan haluun tuntea jotain!! Syömättömyyskin tuo niin turran ja tyhjän olon, etten osaa elää sen kanssa. Syöminen taas tuo niin tursun ja ällöttävän olon, etten kykene elämään senkään kanssa. Mitä voin tehdä? Haluisin olla kännissä ja sekoilla jonkun kanssa huolella. Sillon voisin olla ilonen ja tuntee itseni eläväks, mut tänä viikonloppuna ei ryypätä. Yks henkilö on, jonka luokse juoksisin välittömästi, vaikkei siinä oo mitään ideaa. En mä ees oo puhunut sen kanssa melkein vuoteen, muuta kun nyt parina viikonloppuna pari viikkoo sit humalassa. Miks mä tunnen tälleen? Miks oon niin älyttömän kateellinen ja vihanen, kun nään sen toisen muijan kanssa? Se tyyppi teki mulle vielä älyttömän paskasti ja haukku mut ihan kännihoroks, mutta tavallaan mä ymmärrän sitä. En mä ees osais puhua sille, mä vaan haluisin olla sen lähellä. VITTU.

EDIT// Tein vihdoin tuon yläbannerin tylsyyteni ja vaihdoin taustan pois. Mielipiteitä? Omasta mielestä vähän kökkö ja sekava, kun ei oikein ollut mitään ideaa, kun tuota aloin rakennella. Kaikki kuvassa käytetyt kuvat on itse ottamia, kun joskus joku iskoisti päähäni, että kopioiminen on rikos, joten mieluummin käytän itse ottamia kuvia. (<-- Mikä tosin vähentää huomattavasti materiaaleja + kuvateksteissä kyllä käytän ihan netistä kopioimia kuvia) Pieni tunnistamisen pelko mahdollisesti, mutta jos joku minut täältä ruudun takaa tunnistaa, niin tulkaa vaan sanomaan. (y)