Tiiättekö sen tunteen, kun ootte syönyt itsenne niin täyteen, että sun vatsa on niin kipeä, ette voi edes istua paikallas kunnolla? Sun on pakko maata sikiöasennossa ja painaa sitä vatsaa tyynyllä, koska se saattaa räjähtää. Mä tiiän. Älyttömän mukava ja terve tunne.
Entäs se tunne, kun taivaalta tulee tihkupaskaa ja puut meinaa kaatua päälle, kun jäätävä tuuli piiskaa niitä täyttä huutoa. Siellä sä marssit rööki ja hammasharja kädessä rikkinäisissä kengissä kohti metsää, että voisit edes istua kunnolla, kun palaat purjoreissulta himaan lanittaa. Sekin on aika hauskaa. Siinä kohti tuntee itsensä aina jotenkin älyttömän voittajaks.
Sekin on tosi kiva tunne, kun tajuat siinä oksentaessas, et sun hiukset on siinä oksennuksessa, huolimatta siitä, että yritit laittaa ne kiinni. Sit yrität niillä oksennusta täynnä olevilla käsillä sukia niitä hiuksia pois eestä. JES!
Tänään aamulla musta tuntu, että kyllä elämällä oikeasti on jotain tarjottavaa ja se on oikeesti ihan fine, että on vielä elossa ja blaablaa.Tappelin siinä vähän kahvia keittäessäni, että syönkö aamupalaa, mutta loppujen lopuksi päätin sitten puurot itselleni keittää ja lupasin, että tänään syödään niinkuin terveet ihmiset. Vedetään sitä ruokaa naamaan parin tunnin välein, eikä skippailla lounaita, niin ei tarvitse sitten illalla ahmiakaan.
No ensinnäkin; mun torstaina tehty hyydykekakku on nyt syöty. Ihan omilla voimilla pistelin koko kakun menemään.
Mun yks kaveri tuli tänään käymään ja räpsin siitä kuvia. Se oli niin ihanaa, kun kaikki ajatukset katos ja sain vaan keskittyä kuvien ottoon. Mulle tulee sellanen flow-tila, kun alan valokuvaamaan. En mä ite niinkään viihdy kuvattavana, mut valokuvaamisessa ja niitten muokkaamisessa on sitä jotain. Haluisin kovasti jakaa niitä kuvia täällä, mut tunnistamisen pelossa en sit voi. :(
Ylempänä pala kuvaa tän päivän kuvauksista. lol.
Mun kaveri- joka oikeasti on lähes anorektisen laiha, mutta ihan vaan geenejen vuoksi - sano tänään, etten oikeasti ole mikään lihava, että jos mut laitettais muiden ihmisten kaa riviin, niin olisin ihan siinä normien laihojen ihmisten kohalla. EN MÄ HALUU OLLA MIKÄÄN VITUN NORMAALI!!! Tajuatko? Mä haluun olla se laiha fuckin keijukainen! En mikään vähän sieltä ja täältä höllyvä ihrakasa.-"Pojat tykkään kun jotain mistä ottaa kiinni."
-"No ei kuule vittu kiinnosta. Mä en tykkää!"
Vittu kun vituttaa ja naurattaa nyt niin älyttömästi, että elämä tuntuu jotenkin tosi kivalle ja valoisalle. Kirjoitettavaa ja ajatuksiakin ois ihan älyttömästi, mut mun sormet ei liiku tarpeeks nopeasti, et kerkeisin kirjottaa niitä kaikkia tänne. Kävin äsken ihan vaan uhmasta puntarillakin (vaikka on ilta ja plaaplaa) 53.4kg.. hyisaakeli. Miten voin olla näin tursu?
Mua naurattaa sekin, et oon näin feikki ihminen. Mulla oli hittovie yhtenä päivänä koulussakin pikkusiskon majut jalassa. Aika pälee hei. Vitsin rähinä. Kompensoin tätä settiä tosin seuraavana päivänä käyttäen maihareita ja 5fdp paitaa, mut anyway. Mun ig on ehkä feikein ikinä. Mä en lataa sinne huonoja kuvia, enkä selfieitä. Sinne menee kuvia ainoostaan sillon tällön, kun oon linssin väärälle puolelle eksynyt ja mulla on oikeasti joku hyvä ja siisti kuva ladattavana. Niissä kuvissa näytän terveelle ja nätille, koska en mä lataa sinne rumia kuvia. Jotenkin se ahdistaa ihan älyttömästi, että annan itestäni niin kukkaistyttö-kuvan. Musta tuntuu, ettei ihmiset ota mua tosissaan - niinkun ei otakaan -, koska mulla näyttää ulospäin kaikki menevän niin älyttömän hyvin. No jes. Niinhän mulla meneekin. Kaikki on IHAN OKEI!
Jee oon saanut lukijoita. Kiitti teille. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti