perjantai 27. marraskuuta 2015

No glory

Aamulla heräsin niin järkyttävään itseinhoon, etten todellakaan olisi halunnut enää koskaan poistua sängystäsi. Olin varma, että kaikki pystyivät nähdä eiliset ruuat kehostani. Nähdä uudet kilot roikkumassa läskinä ympärilläni. Onneksi koirani tuoli nuolemaan käsiäni ja pakotti minut ylös pedistä. Vältin kaikin mahdollisin keinoin peiliä, samalla kun puin päälleni ja laitoin kahvin tippumaan. Yritin myös uskotella itselleni jatkuvasti, ettei kukaan tulisi huomaamaan kropassani mitään eroa eiliseen. (EIPÄ SENKIN LÄSKI!!!) Silmäni olivat älyttömän turvoksissa - kuten lähes joka aamu, koska yön aikana kaikki nesteet tykkäävät jäädä elämään silmäni ympärille -, mikä vaikeutti näkökykyäni ja lisäsi itseinhoani entisestään. "Ruma lihava sammakko". Tungin naamani kylmän veden alle ja odotin kahvin tippumista. Otin mukin, täytin sen kahvilla ja menin ulos tupakalle. Kuumottelin vanhempieni kotiin tuloa, mutta olin liian vittuuntunut oikeasti pelätäkseni vanhempien reaktiota. (<-He eivät tiedä minun jonkinsorttisesta nikotiiniriippuvuudestani.) Kerrankin tupakka oikeasti auttoi vitutukseeni ja saatoin alkaa meikkaamaan ja elämään.

Menin kouluun ja harjoittelimme vanhojen tansseja varten. Polvi vähän oireili, mutta vähät siitä. Illalla kävin joulukadun avajaisissa ja pari kamua tuli hetkeksi tähän hengailemaan. Kavereiden lähdön jälkeenhän sitten ahmimismörkö saapui ja alas meni:
7coctail-piirakkaa
yksi kolmasosa minttudominohyydykekakusta
2 hapankorppua
2riviä suklaata ja hedelmäkarkkeja
2 lasia glögiä (+kaikki leipien juustot, rasvat, jne. Varmaan jotain muuta pientä, joita en muistanut mainita)
-- Oksennus. Tavaraa tuli ulos älyttömästi. Vasta oksennuksen jälkeen sitä yleensä tajuaa, kuinka järkyttävän määrän olin vähällä antaa tarttua vartalooni. Yleensä oksun jälkeen saa jonkin sortin helpottumisen tunteen, mikä kuitenkin on melko petollinen tunne. Vähät siitä, kunhan edes jotain ulkona.
Onneksi kaverin meinaamat paljubileet peruttiin, en olisi kestänyt sitä häpeää, minkä bikineissä esiintyminen olisi mukanaan tuonut. Katselin juuri kuvia minusta yli 10kg laihempana. Miksen osannut nauttia silloin ulkonäöstäni? Olin laiha ja urheilullisen näköinen. Ei kuvissa oleva ihminen voi olla edes minä. Minä olen ruma ja lihava, kuvan henkilö ei.

Helmikuun puoleen väliin aikaa tulla 45kg. Minä en todellakaan aio olla vanhojen tansseissa se läskikasa, jonka allit heiluu kovemmin, kuin lippu tuulessa. Pakko keksiä jokin järkyttävä rangaistus, jotta motivaatio säilyy. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti