Olen solmu sekasin niin

Oon henkisesti niin rikki, etten tiiä mitä tekisin. Tänään kävin koulun jälkeen äärimmäisen vittuuntuneessa tilassa ostamassa 320g piparisuklaata ja popsin niitä sitten puoli rasiaa menemään. Mistä innostuneena söin kourallisen sipsejä ja pizzan palan, jota en kuitenkaan läheskään kokonaan niellyt. Marssin oksentamaan, mikä ei ole koskaan ollut niin vaikeaa. Tuntui, kuin silmät räjähtäisivät päästä ja naama oli oiken kauniin turvonnut sen jälkeen.
Koska en tuntenut oloani vieläkään tarpeeksi rääkätyksi, tai oikeastaan millekään söin hieman lisää suklaata ja karkkia ja oksensin vielä uudestaan viimeisiä voimia myöten. Ulos en kuitenkaan saanut varmastikaan läheskään kaikkea ruokaa, joten jippii tälle kun itkettää ja ahdistaa. Söin vielä kaksi ruisleipää ja lihapiirakan, jonka syljin kyllä pureskelun myötä aina takaisin lautaselle.
Voin olla vaan niin onnellinen, että olin kotona yksin sekoilemassa, koska porukoiden kanssa ahdistusnappulat olisi noussut vielä niin maan älyttömästi.

Mun piti mennä tänään lihaskuntoon, mutta oon yksinkertaisesti henkisesti niin älyttömän rikki, että haluaisin mennä vaan nukkumaan. Tosin jumpan skippaamisesta koitunut vastenmielinen itseinho tuntuu aika pahalle, joten en tiedä olisiko pitänyt painella pomppimaan vaikka itku silmässä. En mä tiiä, en mä jaksa. Kunhan vaan laihtuisin, enkä olisin niin älytön läski syöppö. Eiliset ahdistusperseilyt päätyivät muutamaan viiltoon reiteen. Ei kuitenkaan mitenkään erityisen syviä.

Paino on heitellyt 52.9-53.7 välillä. Alkaa noin vitosella alkavat numerot jo aika paljon kyrsimään ja ahdistamaan. Perjantaina pitäisi näyttää älyttömän hyvälle ja mahtua joihinkin vaatteisiin, mutta ei tätä tahtia.
Toivon vain, että tää päivä loppuisi jo. Mä en jaksa elää enää. Haluaisin vaan romauttaa kaikki kulissit ja tuhota kaiken. En oo pitkään aikaan miettinyt itsemurhaakaan niin paljon, kuin viimepäivinä.
(Laitoin tänään housut, jotka olivat ratkenneet, mutta paikatut, päälleni. Paikka irtosi. :)) )