maanantai 23. marraskuuta 2015

Our last day

Hävettää. Oon kännissä paljastanut mun yhelle kaverille ihan liikaa. Toivottavasti en oo kertonut mitään laihdutusjuttuja. Oon vaan kertonut salaisia paljastuksia joistakin jutuista, mitä vaan yks mun kaveri tietää. Mut sit olin vielä mennyt sanoo jotain, että voisin tappaa itteni, eikä kukaan tulis mua kaipaamaan. Vittu!!!! Toivottavasti se ei ottanut niitä tosissaan. Yritin nauraa ja kohautella jutun ihan läpäks. "Basic kännimasennus. Hehe. Älä ota tosissas. Ei mulla nyt mitään ongelmia oikeesti oo." 

Tän päivän ahdistukset niin uusissa lukemissa, että mietin oikeesti, että jään lumihankeen makaamaan. Tää päivä menee ihan pilalle. Syön nyt muffineita. Varastin itelleni kinuskisuklaakakun pakkasesta ja meinaan tehdä kilon joulutorttuja. Isi huutaa mulle. Se ei tajuu miten lähellä oon lopettamassa tän kaiken. Rukoilen, että löydän jostain voimia elää, mutta en tiiä kauan pystyn siihen, jos mikään ei tuu muuttumaan. Mun ahdistus on niin kamalaa, enkä tiiä mistä se johtuu. En kestä itteeni, enkä yhtää mitään muutakaan. Kiljun mun pään sisällä niin saatanan lujaa tuskaani, samalla kun hymyilen kavereilleni. Elkää puhuko mulle teiän ongelmista, kun ne ei oo mitään ongelmia. Joo munkin mielestä ihan hirveetä, että pussasit jotain äijää kännissä. Oot vissii kunnon horo nyt. Tervetuloa kerhoon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti