10.30 mulla oli psykologi. Vähän jännitti, kun edellisestä ajasta oli jo niin kauan. (Lähinnä pelkäsin, että joku huomaa minun livahtavan psykologin huoneeseen ja piripää-Kida huhut ottaisivat vallan.)
Sain juteltua ja kerrottua asioitani. Ahdistus meinasi iskeä kesken rentoutusharjoituksen, mutta psykologilta poistuessa mieli tuntui pitkästä aikaa kevyemmälle.
Seuraava käynti sovittiin 2.2. Mua vähän jo etukäteen pelottaa, että nää käynnit loppuu. Mua pelottaa, että mut vaan jätetään tyhjän päälle. En haluaisi vaihtaa psykologiakaan samantien, nyt kun jonkinsorttinen luottamusside on synnytetty.
En tiiä saisko näin sanoa; mutta mua tavallaan pelottaa "parantua". Emmä tiiä oikeen mitä ees tarkoitan parantumisella, mutta kai jotain et tulisin jotenkin iloiseks ja onnelliseks normaaliks reippaaks koululaiseks.(<-- Kuulostaapa kamalalle. Tyhmä mieli) Oon elänyt tässä kaaoksessa ja mielen mustuudessa jo niin pitkään, et kun se viiän multa pois, niin en tiiä mitä mulle jää. Tyhjä aukko olisi valtava, kaiken sekoilun poistuessa kuviosta. Millä mä täytän sen aukon? Iloisilla ajatuksilla ja kukkasillako?
Söin himassa karkkia ja porukat haki pizzeriasta mättöruokaa. Olin jo aivan valmis bulimioimaan yksin himassa, kun muutama kaveri pyys istuu iltaa ja dippailee vihanneksia. Väsytti. Emmä meinannut lähtee, mutta onneksi pakotin perseeni ulos. Ei tästä illasta olisi tullut muuten yhtään mitään, mutta nyt mulla oli hauskaa
Päätettiin lähteä pulkkamäkeen. Oli hauskaa olla taas lapsi ja riehua hyvässä seurassa. Välttelin parhaani mukaan yksin jäämistä, jottei tumma aalto nielaisisi mua. Ja niin mä taistelin itseni voittajana himaan.
Nyt olo olisi lähes hyvä, jollei ajatukset päivän kaloreista ja sisälläni kertyvästä läskistä vaivaisi niin paljon. Parempi päivä kuitenkin.
Öitä <3 - Kida
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti