Turn the page ... please

Koko päivän olen vain odottanut, että tämä päivä olisi ohi. (...että kaikki olisi ohi.) Harmikseni en kuitenkaan osaa vauhdittaa ajankulkua, vaikka sitä kuollakseni toivoisinkin.
Olen pohtinut ahdistukseni syitä. Miettinyt alkoholin käyttöäni ja yrittänyt pohtia missä kohti perjantai-iltani mustenee täysin. Jälleen pelkään, että olen tehnyt tai puhunut jotain typerää, mitä en vain muista. Todellisuudessa kukaan ei luultavasti välitä paskaakaan siitä, että olen ollut surkeassa kunnossa, koska niin on varmasti suurinosa muistakin. Silti saan tehtyä tällaiset asia älyttömän suuriksi möröiksi päähäni. Ahdistun ja vihaan itseäni. Ehkä ensi kerralla osaan ottaa rauhallisemmin? Jeah. Katotaanko?
Eilisen tekstin jälkeen selvisin vielä pari tuntia ilman ahdistusta, ennen kuin se palasi kylmänä ja synkkänä päälleni. Meinaan kuristua sisältä päin. (Lähes toivoisin, että kuristuisin.) Mitä ahdistuksen syihini tulee, niin varmaan eniten ahdistaa se, etten minä lainkaan tiedä mitä haluan ja pilaan kaiken hyvän ympärilläni. Työnnän ihmiset pois, kun he tulevat liian lähelle, tain päinvastoin jään roikkumaan ihmisiin, jotka eivät halua minua lähelleen. Oma keho ahdistaa älyttömästi, mutta sitä en koskaan halua mainita ahdistukseni syyksi. Kyllä mä tiiän mitä saisin vastaukseksi: "Sä ole täysin normaali kaunis nuori naisenalku" "Höpöhöpö, et sä ole lihava." blaablaa. 

 Oon syönyt aivan älyttömästi ja ollut aivan liian saamaton, että jaksaisin poistua edes sängystäni. Nyt pohdin kuinka kauan voisin olla syömättä ja kaikke muuta faktap-paskaa.
Huoneeni on sotkuinen ja reppuni haisee viinalle; pitäisi pestä se. Hiukseni haisevat oksettavalle ja tuntuvat karheille ja takkuisille. Huomenna pitäisi selvitä kouluun, mutten tiedä miten onnistun siinä. Inhottaa kun kaikki tuntuu niin pahalle. Haluan pakoon täältä - nopeasti!

Minä perjantaina xd #liikaakontrastiakoskatunnistuspelko